Kullervo − kriittinen editio

Kantaesityksen pääkirjan ja ensipainoksen erot

Pentti Paavolainen ja Elisa Dammert (liitteen johdanto)

Kullervon kantaesityksen pääkirja (Teatterimuseo; TeaMA 1535 Ha:147) on Suomalaisen Teatterin juoksevasta kirjastonumeroinnista (nro 147) päätellen kirjoitettu 1880-luvun alkuvuosina. Kaarlo Bergbom on muokannut sitä Suomalaisessa Teatterissa harjoittaessaan Kullervoa. Se on ollut käytössä Suomalaisessa Teatterissa vuosien 1885 ja 1897 ohjauksissa; henkilöluetteloon on kirjoitettu molempien esitysvuosien roolimiehitykset.

Käsinkirjoitettu pääkirja perustuu ensipainoksen kirjoitusasuun, mutta osa siihen lyijykynällä tehdyistä kielellisistä korjauksista voi kuitenkin pohjautua B. F. Godenhjelmin toimittamaan Kullervon laitokseen A. Kiven valituissa teoksissa I (1877, 2. p. 1897).

Pääkirjaan on tehty runsaasti dramaturgisia muutoksia suhteessa ensipainoksen tekstiin. Osa ensipainoksen tekstistä on jätetty kokonaan pois musteella kirjoitetusta pääkirjasta ja osa muutoksista on tehty myöhemmin lyijy- ja värikynillä. Ensipainoksen näytösjako on säilytetty pääkirjassa, mutta Kiven käyttämä tapa jakaa näytöksiä osiin (”Näytelmälaitosten muutos” ja ”Väliverho” II näytöksessä; ”Näytelmälaitokset muutetut” III, IV ja V näytöksessä) on käytännöllisistä syistä korvattu juoksevilla numeroilla merkityillä ”kuwaelmilla”, joita alkuperäisen kymmenen sijaan on kahdeksan. Osa on tehty nopeuttamaan esityksen kulkua, osa on tietoisempaa sisällön muokkausta yleisön odotusten suuntaan.

Muuttunut Kimmo

Kimmon hahmo on pääkirjassa muuttunut eniten. Kimmon kertomus hänen tekemästään untolaisen miehen murhasta puuttuu kokonaan. Kimmo myös kertoo Kullervolle tämän olleen jo lapsena lähellä kuolemaa ja taistelleen kiihkeänä perheensä puolesta. (I näytös; ks. 239:29–241:11.) Pääkirjasta on jätetty pois siis laaja kohtaus, jossa Untamo, Kimmo ja Kullervo kuvataan sodan ja väkivallan töissä. Näin näyttämöllä sukujen pitkään vihan kierteeseen vain vihjataan lyhyesti. Poistojen myötä Kimmon rooli lyheni vain yhdeksi sivuhenkilöistä.

Ensipainoksen neljännessä näytöksessä Kullervo viittaa ensimmäisen näytöksen poisjätettyyn dialogiin syyttäen Kimmoa siitä, miten tämä puheillaan Untolasta ja kovista kokemuksistaan yllytti Kullervon taas vihaan: ”Taitaisinpa sanoa, että kaiken tämän saatoit matkaan sinä.” Kimmo väittää, että viha oli Kullervossa jo valmiiksi, jopa lapsena. Myös tämä jakso puuttuu. (Ks. 288:11–36.) Kimmon roolista on näin purettu pois se ensimmäisen ja viidennen näytöksen katumusta osoittava murhamies, joka viimein menettää järkensä eikä tunnista enää Kullervoakaan, vaan luulee häntä suosta nousseeksi Kimmon tappaman vainajan haamuksi. Vaikka hulluuskohtaukset yleensä ovat klassisten draamojen huippukohtia, on Bergbom säästänyt katsojansa kokonaan Kimmon katumuspuheelta ja hulluuskohtaukselta.

Kullervo ja Ainikki

Ensipainoksessa olevia Kullervon vihaa uhkuvia monologeja on lyhennetty, samoin Ajattaren ja Sinipiian kohtausta (II näytös; ks. taulukon rivi 250:33–251:20), jossa nämä syyttävät toisiaan valehtelusta. Tämän lyhennyksen voi nähdä Bergbomin tavallisena pyrkimyksenä draaman rivakkaan edistämiseen. Kun Sinipiika sanoo ”sun isäs ja emos, he elävät vielä” (ks. 250:32), Kullervo toteaa siihen pääkirjassa välittömästi: ”Tuska ja kuolema! Olisiko se totta? He eläisivät vielä!” (vrt. 251:21). Näin uuden tiedon kertomista ja kuulemista ei pitkitetä, vaan uusi tieto vaihtaa tunnetilan äkillisesti.

Kullervon tullessa ensipainoksessa Kalervon kalamajaan, hän pitää vesihaarikan äärellä yksinpuhelun, jossa hän äkkiä muistaa surmaamansa Pohjolan tyttären kauneuden (ks. II näytös; taulukon rivi 262:20–263:4). Pääkirjasta kohtaus on jätetty pois, mitä voi pitää rytmin ja tilanteen vaatimana tapahtumien jouduttamisena, kuten muitakin tämän kohtauksen pieniä lyhennyksiä. Myös kolmannessa näytöksessä oleva Kullervon monologi kalastuksen ja karhunkaadon vastenmielisyydestä puuttuu pääkirjasta (ks. 269:7–13), samoin paimenukkojen koominen kina siitä, onko metsässä nähty neito Tuulikki vai Ainikki, Tapion tytär vai Kalervon tytär (ks. 270:3–271:18). Näin pääkirjan viides kuvaelma alkaa suoraan Kullervon ja Ainikin kohtauksella. Ensipainoksessa totuuden jo paljastuttua Kullervo pyytää Ainikkia lähtemään yhdessä, iloisina ja viattomina, kotiin (III näytös, taulukon rivi 274:4–9). Suunnitelma tehdyn rikoksen peittelystä puuttuu Bergbomin näyttämösovituksesta.

Ainikin lähdettyä paikalle palaavien paimenten ja Kullervon kohtaus on muokattu vain viiden uuden repliikin mittaiseksi. Erityisin on Kullervolle kirjoitettu repliikki, jossa hän ilmaisee haluttomuutensa auttaa hukkuvaa Ainikkia. Asiaan ei ole suoraa viitettä ensipainoksessa.

1:NEN PAIMEN. Jos osaat, kiirehdi! Ehkä vielä taidat auttaa!
KULLERVO. Uida osaan, mutta auttaa en mieli. Hyvin tehty, mikä tehty on.
1:NEN PAIMEN. Ken olet, joka noin riemuitset toisen turmiosta!
KULLERVO. Kullervo on nimeni.
PAIMENET. Kullervo! (pakenevat.) (vrt. 274:39)

Repliikki ”Uida osaan, mutta auttaa en mieli” on Bergbomin tekemä tai hyväksymä lisäys, joka näyttää Kullervon välinpitämättömänä Ainikin kohtalon suhteen. Perusteluna uudelle repliikille voi pitää kuitenkin Kullervon poisjätettyä mietiskelyä: ”jos viaton hiilillä mun edessäni korventuis, niin enpä tuosta suuresti huolisi, vaan haukotellen kekäleitä ympärilleen kohentelisin”. Bergbom on konkretisoinut näyttämötilanteen ja Kullervon asenteen. Myös paimenten osuuden runsas lyhentäminen, varsinaisen koskikertomuksen puuttuminen, tekee Ainikki-jakson loppuosasta tiiviimmän ja melodramaattisemman. Paimenet säikähtävät pelkkää Kullervon nimeä, jolla on murhamiehen kaiku.

Kullervon sotaanlähtö

Ensipainoksen kolmannessa näytöksessä oleva Ainikin itsemurhan jälkeinen kohtaus, jossa Kullervon perhe kotona odottaa Ainikkia, on pääkirjassa siirretty jatkumaan Riekkokankaalla ulkotilassa. Pääkirjassa viides kuvaelma jatkuu siten, että Äiti ja Kelmä tulevat paikalle ja Kullervo piiloutuu. Pääkirjaan on lisätty kohta, jossa Kullervon äiti ikävöi poikaansa (taulukon rivi 275:10). Repliikkiin on liitetty Kantelettaren ensimmäisen kirjan 62. runon säkeet ”Pimiä isoton pirtti, vaikka päivä paistakohon, sokia emoton soppi, vaikka kuu kumottakohon” (Kaukonen 1984, 104). Kullervon ensipainoksessa ei ole kalevalamittaisia suoria lainoja lukuun ottamatta kolmannen näytöksen lopussa olevaa lainaa, jossa on kolme puhtaasti kalevalamittaista säettä (s. 282:17–20), minkä lisäksi on muutamia lyhyempiä säelainoja esimerkiksi sinä ilmoisna ikänä (s. 297:6; ks. Saarimaa 1925, 68–69). Kalevalaisia säkeitä seuraa vanhempien ja Kullervon välienselvittely, jonka päätteeksi poika lähtee sotaan Untamoa vastaan.

Nummisuutareissa ja Kullervossa poika pukeutuu isänsä vanhaan asuun. Kullervo pukeutuu isänsä sotisopaan lähtiessään kostoretkelle Untolaan (III näytös; ks. taulukon rivi 280:28–281:4). Kantaesityksessä tätä rituaalia kuvaava, Shakespearen mieleen tuova Kiven dialogi on jätetty pois.

Kohtausta, jossa Kullervo hankkii miehet mukaansa Untamolan hävitykseen, on paljon lyhennetty. Laajimmat poistot koskevat edellä mainittua Kullervon ja Kimmon kiistaa siitä, missä määrin Kimmo oli ruokkinut Kullervon vihantunteita. Kimmo haluaa jäädä retkeltä pois. Nyyrikki lähtee mukaan sillä ehdolla, ettei hänen tarvitse nähdä kauheuksia etulinjasta; miesten hurttia huumoria on lyhennetty, mikä on linjassa Bergbomin yleiseen linjaan vähentää näytelmän sotaisuutta. Seitsemännessä kuvaelmassa (IV.ii.) Untamon, Untamon emännän ja Kiilin uhoa sekä konnuuksien ja itse taistelun kuvausta on lyhennetty.

Bergbomin ihanteet

Bergbomin mittapuulla Kullervossa ei käytetty yhtä epäsiveellistä kieltä kuin Nummisuutareissa, jossa Bergbom halusi jättää siveyskäsitysten rajalla olleita repliikkejä pois. Poistot Kullervossa on tehty ilmaisuihin ”saakelin tyhmästi”, ”Hiien portto” ja ”Hiien heittiö” (taulukon rivi 295:9; 248:29 ja 256:23).

Ainoa viittaus sukupuoliseen aktiivisuuteen Kullervon ja Ainikin kohtauksen lisäksi on kysymys Majamäen Kyynikistä. Juopoteltaessa Unnon talon tuhoamisen jälkeen Nyyrikki nimittäin muistuttaa Tieraa: ”Kuinka hävyttömästi, kovin hävyttömästi Majamäen Kyynikiltä, että syyttää poika-nallikkansa isäksi sinua, nainutta, kunnian urosta!” (IV näytös; ks. 299:29–31). Tästä syntyy miesten välille riita. Kohtausta (taulukon rivi 299:24–300:24) ei ehkä ensin aiottu laittaa kantaesitykseen, mutta sittemmin se liimattiin kantaesityksen pääkirjassa sivujen väliin (ehkä vasta vuoden 1897 versioon), mutta eri kohtaan (taulukon rivi 299:2–5). Riita aloitetaan ensipainoksessa kohdasta, jossa Nyyrikki on ehtinyt laulaa laulunsa ja maljat on kilistelty. Kantaesityksen pääkirjassa Nyyrikki ja Tiera ovat riitakohtauksen jälkeen heti taas ystäviä ja jatkavat juopottelua siitä, mihin aikaisemmin jäivät. Katkelma on myös vedetty hennosti yli pystyviivalla, joten sen poistoa on ainakin mietitty.

Kullervon monologi tulenloimoisen ryyppäyskohtauksen lopulta (IV.ii.) on yhdistetty siihen, mitä Kullervo puhuu Kimmon tavattuaan (V.i.). Koska koko sitä seuraava pitkä kohtaus, jossa Kullervo kohtaa mielipuoleksi tulleen Kimmon, puuttuu, siirrytään sotaretkestä (IV.ii / 7. kuvaelma) suoraan (V.i. lopulle / 8. kuvaelma) kohtaan ”Tämähän on kuolemata kamalampi. Aatus hämmästyy, koska elinkauttani taakseni katsahtelen”. Tämän jälkeen alkaa Sinipiian ja Kullervon äidin kohtaus ensipainosta noudattaen. Ensipainoksen mukaisesti myös Kullervon monologi miekalleen keskeytyy juuri oikealla hetkellä Väinön, Ilmarin ja Lemminkäisen väliintuloon. Kohtausta on kuitenkin lyhennetty tiivistämällä ja ylimääräisiä sivukertomuksia karsimalla.

Toisin kuin Nummisuutareissa, josta siistittiin seksuaalisuutta, vitsailua naisvaltikasta ja niin sanottua fyysistä naturalismia, Bergbom on Kullervossa johdonmukaisesti vähentänyt aggressiivisuuden ilmaisuja, miesten sotaista hurttiutta sekä kaikkia kohtia, joissa Kullervo hehkuu vihaa ja kostoa. Bergbom on todennäköisesti halunnut varmistaa sen, että suomenmieliset säätyläiskatsojat ja yhä enemmän myös suomenkielinen työväki voivat tuntea riittävästi myötätuntoa Kullervoa kohtaan, mikä tämän rikokset huomioon ottaen ei ollut itsestään selvää. Bergbomin teatteri oli oman aikansa ja viiteryhmänsä palveluksessa, eikä suomalaisuusliikkeen kannalta ollut yhdentekevää, millaisina Kalevalan henkilöt näyttäytyivät teatterin ”näkymöllä”. Bergbom ei ollut näissä ajatuksissa yksin, sillä jo August Ahlqvist oli arvostelussaan (1865) puuttunut Kullervon juonen monimutkaisuuteen ja rönsyihin sekä päähenkilön liialliseen julmuuteen (ks. Nummi 2014, 40–42).

Taulukon merkinnöistä

Taulukossa ilmoitetaan ainoastaan sellaiset pääkirjan ja ensipainoksen väliset eroavuudet, joissa kokonaisia sanoja tai lauseita on poistettu, lisätty tai korvattu toisilla. Sen sijaan sanojen kirjoitusasuun, välimerkkeihin, sanajärjestykseen tai puhujien nimien ja näyttämöohjeiden merkintätapoihin liittyviä eroja ei ilmoiteta, elleivät ne ole osa laajempaa muutosta. Pääkirjan näyttämöteknisiä merkintöjä, kuten esiripun laskemista koskevia merkintöjä, ei ole tulkittu itse draamatekstiä koskeviksi eroiksi, eikä niitä siksi ilmoiteta taulukossa. Pääkirjassa käytetään w- ja v-kirjaimia rinnakkain, mutta taulukossa ne on yhdenmukaistettu v:ksi. Pääkirja on sivunumeroimaton, joten taulukossa viitataan ainoastaan kriittisen edition sivuille. Näytelmätekstin Näkymävaihtoehdot-valikosta saa näkyviin sivunumerot, jotka vastaavat painetun kriittisen edition sivunumeroita; taulukossa annetut rivinumerot viittaavat painetun edition riveihin (Kivi 2014).

Pääkirjan teksti on kirjoitettu mustekynällä, ellei toisin ilmoiteta (lyijyk. ”lyijykynällä”, punak. ”punakynällä”, sinik. ”sinikynällä”). Lyhenne ”poist.” tarkoittaa tekstiin tehtyä poistomerkintää, joka voi olla esimerkiksi rivin yliviivaus tai laajempien tekstikatkelmien ylitse piirretty pystysuora viiva tai rasti. Sellaisiin kohtiin, joissa ensipainoksen mukaista mustekynällä kirjoitettua tekstiä on korvattu uudella tekstillä, poistomerkintää ei ole mainittu erikseen, esimerkiksi huosutat : huokaat [korvaus lyijyk.]. Jos ensipainoksesta poikkeavaa kohtaa on edelleen muutettu, käytetään merkintää ”korvattu muotoon”, esimerkiksi hirsistössä : hirsityössä [korvattu lyijyk. muotoon ”hirsistössä”].

”Puuttuu”-merkintää on käytetty niissä kohdissa, joissa ensipainoksen tekstiä ei ole kirjoitettu pääkirjaan lainkaan. Kun ensipainoksen tekstiä on siirretty pääkirjassa toiseen kohtaan, siirrosta ilmoitetaan molemmissa ensipainoksen mukaisissa tekstikohdissa. Jos siirrettyä tekstialuetta on muutettu hieman, hakasulkeissa käytetään ilmaisua ”siirretty muunnellen”. Tilde ( ~ ) osoittaa kyseisen tekstikohdan olevan identtinen vertailukohtana olevan tekstin kanssa; eroavaisuudet koskevat tilden perässä olevaa tekstiä.

	Edith-edition tekstikohdat	Kantaesityksen pääkirjaan tehdyt muutokset
234:1	Jäsenet:	[puuttuu]
234:3	Väinämöinen eli	[puuttuu]
234:4	Ilmarinen eli	[puuttuu]
234:10	} heidän lapsensa.	[puuttuu]
234:12	eli Unto.	[puuttuu]
234:15	Käpsä	[siirretty kohtaan 234:27 Ajatar.]
234:16	} Tieran metsäkumppania.	[puuttuu]
234:20	Nyyrikki.	~ Ilmarin naispalvelija [siirto muunnellen kohdasta 234:22]
234:21	Kaksi paimenukkoa.	1. paimen 2. paimen Sinipiika [siirto muunnellen kohdasta 234:25]
234:22	Ilmarin – – -nais)	[siirretty muunnellen kohtaan 234:20 Nyyrikki.]
234:23–24	Ilmarin – – miehiä.	[siirretty muunnellen kohtaan 234:27 Ajatar.]
234:25	Eräs sinipiika.	[siirretty muunnellen kohtaan 234:21 Kaksi paimenukkoa.]
234:26	Kalervon – – haamu.	[puuttuu]
234:27	Ajatar.	1. mies [siirto muunnellen kohdasta 234:23–24] 2. mies [siirto muunnellen kohdasta 234:23–24] Käpsä [lyijyk.; siirto kohdasta 234:15]

I näytös

235:13–14	hirsistössä	hirsityössä [korvattu lyijyk. muotoon ”hirsistössä”]
235:15	Hirsistössä	Hirsityössä
235:29	Menee.	~ ) Unto. [poist. lyijyk. ja mustek.] Voi – – mies! [siirto kohdasta 290:34; poist. lyijyk. ja mustek.; vrt. 245:24 ampuu.] oikeimmin – – muodon! [siirto kohdasta 290:34–291:3; poist. lyijyk. ja mustek.; vrt. 245:24 ampuu.]
236:3	naasikka,	kurja!
236:26–27	Vaaraa – – muodolla.	[puuttuu]
237:18–19	Varoitti – – tietäjä.	[poist. lyijyk.]
237:20	eivät	~ jumalat
239:8–10	Tuossa – – Kullervo.	[poist. lyijyk.]
239:14–15	variksen-jalka	häpeän merkki
239:28	heitti;	~ Kullervo. Niin orjuuteen, kiukkuinen kohtalo meidät pakoitti ; [sinik.] viheliäiseen, häpäisevään orjuuteen, josta ei pääse ennenkuin Tuonen kankahilla,
239:28–241:25	; mutta – – mielen.	[puuttuu]
242:3	Kimmo.	~ Tuska [lyijyk.]
242:6	Kullervo.	~ Nyt
242:6–243:23	Tässä – – Kullervo.	[puuttuu]
243:23	syvään).	~ Oi
243:27–28	Hauskasti – – eläisimme.	[poist. lyijyk.]
243:31	ravistelisi	ravisteli
244:1	kihariani	~ ja [poist.]
244:5	niin – – saattaisin,	[poist. lyijyk.]
244:6–14	Sillon – – seisovat. –	[puuttuu]
244:14	Mutta – – katsellessa	Oi tuohon näin itseäni kiusaan, tuohon katsella [kohdissa ”tuohon” korvaus lyijyk. ”turhaan”]
244:15	joka	se
244:16	puolella	~ on [poist. lyijyk.]
244:17–20	Nähdessäni – – nukun.	[puuttuu]
245:14	Minä – – sinua	[lyijyk.; poist. lyijyk.]
245:14–15	niinkuin – – (Unnolle).	[puuttuu]
245:20	Lähe – – keskustele	[poist. lyijyk.]
245:21	Tässä olen.	[poist. lyijyk.]
245:24	ampuu.	~ Voi – – mies! [siirto kohdasta 290:34; vrt. 235:29 Menee.] oikeimmin – – muodon! [siirto kohdasta 290:34–291:3; vrt. 235:29 Menee.]
246:2	siitä.	~ – Voi velikulta!
247:15	Varmaan	Varman [korvaus lyijyk.]
247:20	aaveksinpa	toivon
247:20	enään	~ koskaan

II näytös

248:14–16	Varjo – – säteitäs.....	[puuttuu]
248:25	veitseni,	~ ainoa
248:29	sinä – – portto;	[puuttuu]
248:29	mutta	ja sentähden
249:1–6	Kaitsemisesta – – on.	[puuttuu]
249:5–6	Hyvä – – kaikki!	[poist. punak. ja lyijyk.] Oi
249:9	hävytön	kavala [korvattu lyijyk. muotoon ”kamala”]
249:28	ämmä?	sinulle! – velho! [lyijyk.]
249:28–30	– Mutta – – laske	[puuttuu]
249:30	vasemmalta).	~ Kullervo! Kullervo. Ken kutsuu?
249:30–250:1	Ken – – tuossa?	[puuttuu]
250:33–251:20	Ajatar – – elävät.	[puuttuu]
252:3–6	Siellä – – pitää.	[puuttuu]
252:7	Niinpä	Siellä
253:22–24	Kiitä – – olis.	[poist. lyijyk.]
253:29	Näytelmälaitosten muutos.	3:mas kuvaelma
256:23	Hiien heittiö,	[puuttuu]
256:33	Hän – – saatan	[lyijyk.]
257:22	muutama	2
257:35–258:2	toki – – rangaistukses?	[poist. lyijyk.]
258:19	Ei tämä väki	[poist. lyijyk.]
259:11–12	Äsken – – tässä.	[poist. lyijyk.]
259:27	Väliverho.	(Esirippu alas.)
259:29	(Kalervon – – Yö.	[siirretty kohtaan 260:13 tulee).]
259:29–30	Kimmo – – pärevalkealla).	[siirretty muunnellen kohtaan 260:13 tulee).]
260:12	tulee).	~ 4:jäs kuvaelma. (Kalervon – – Yö. [siirto kohdasta 259:29] Kimmo kutoo verkkoa pärevalkean edessä.) [siirto muunnellen kohdasta 259:29–30; poist. kohdassa ”Kimmo – – edessä”]
260:20	pahat	[puuttuu]
260:23–27	Niinpä – – kamartunut.	[puuttuu]
261:9–10	Jos – – menettivät.	[poist. lyijyk.]
261:20–21	Missä – – valkeas	missä asuntosi, missä pöytäs patoo ja valkeas [lyijyk.; poist. lyijyk.]
261:22–23	huosutat	huokaat [korvaus lyijyk.]
262:6	henkeä	[poist. lyijyk.]
262:18	juoda.	~ (Kelmä – – haarikkoa.) [siirto kohdasta 262:19]
262:18–19	Varoillani – – seurata.	[puuttuu]
262:19	(Kelmä – – haarikkoa).	[siirretty kohtaan 262:18 juoda.]
262:20–263:4	Kullervo – – katsantosi.	[puuttuu]
263:11	ehtoruskosta [ehtoruskosta ehtoo ruskosta]	ehtooruskosta
263:25	miekallani	keihäällä [korvaus lyijyk.]
264:9–12	Kalervo – – on.	[poist. lyijyk.]
264:18	Sinä – – riiviö,	Ei, ei!
264:26–33	Kalervo – – olis.	[puuttuu]
264:39	ne – – ne	nuot silmät ja nuot [korvaus lyijyk.]
265:1–4	Kalervo – – uneksun.	[puuttuu]
265:7–9	nyt – – Mutta	[poist. lyijyk.]
265:18–20	Mikä – – kärsii.	[puuttuu]
265:20–26	Tulta – – katselen.	[poist. lyijyk.]
266:9–21	(Menee – – totta?	[puuttuu]
266:22	Kullervoa).	~ Ei, ei!
266:31–32	Toki – – välillä.	[poist. lyijyk.]
267:3–7	Kimmo – – seisoo.	[puuttuu]
267:27	loukas [laukas]	loukos [korvaus]
267:33	josta hämmästyin	[poist. lyijyk]
267:36	ja	[poist. lyijyk.]
267:36	ei	eikä [korvaus lyijyk.]
267:37	Viivyn – – lähden.	[poist. sinik.]
268:10–16	Mutta – – kuolen.	[puuttuu]

III näytös

269:1	Näytös.	~ 5:des kuvaelma.
269:5–13	Kullervo – – kuolema!	[puuttuu]
269:13–16	Oi! – – viimein.	[siirretty kohtaan 273:35–274:3 [olen]toni – –elä[mäni]]
269:16–271:18	Niin – – menevät.	[puuttuu]
271:21	Samaan – – taas	[poist. lyijyk.]
272:1	mies.	~ Tule kotiini ja isäni on oleva sinunkin isäs, äitini sinunkin äitis. Jos astumme vuoren huipulle, voimme nähdä sauhun nousevan kotopirttini orrelta. Seuraa minua sinne! Ei ei, älä seuraa! Sinua kammostun. [poist. lyijyk.; kohdassa ”huipulle” korvaus sinik. ”kummul”]
272:1	(Vetää – – pois).	[puuttuu]
272:1	Mutta	[lyijyk.]
272:1	pois!	[puuttuu]
272:20	Miksi tuijottelet.	[lyijyk.]
272:22–27	Niin – – koitti. –	[puuttuu]
272:29	kamastuko	kainastuko [korvattu lyijyk. muotoon ”kainostuko”]
273:4	ja – – muoto.	[poist. lyijyk.]
273:4–5	Oletpa – – tuskittelet;	[lyijyk.]
273:5–7	mutta – – sanani.	[puuttuu]
273:16–17	Kullervo – – vallattomuutta.	[puuttuu]
273:28–29	(Sitoo – – riippunut).	[poist. lyijyk.] Oi te kotomäkeni kuuset jääkää hyvästi ainiaaksi ainiaaksi. [lyijyk.; poist. lyijyk.]
273:33	sillä suloista	[poist. lyijyk.]
273:33	on	Nyt [korvaus lyijyk.; poist. lyijyk.]
273:33	mieltä	mieltäni tahdon [poist. lyijyk.]
273:33–34	karaista – – tehdä.	[poist. lyijyk.]
273:35	Nyt – – olen[toni]	[poist. lyijyk.; sanan ”olentoni” loppuosa on päälle liimatun paperin alla]
273:35–274:3	[olen]toni – – elä[mäni]	Oi! – – viimein. [siirto kohdasta 269:13–16; teksti on paperilla, joka on liimattu pääkirjan tekstin päälle]
274:3–4	[elä]mäni juoksu	[poist. lyijyk.; sanan ”elämäni” alkuosa on päälle liimatun paperin alla]
274:4–9	– Mutta – – viivyttelet?	[puuttuu]
274:10	Mikä – – paimenilla?	[puuttuu]
274:11	2:nen	1:nen [korvaus lyijyk.]
274:12	Mitä – – uiminen?	[poist. lyijyk.]
274:16–19	1:n – – meni.	[puuttuu]
274:25–36	2:n – – (Ääneensä).	Kullervo.
274:39	Riekkokangas.	~ 1:nen paimen. Jos osaat, kiirehdi! Ehkä vielä taidat auttaa! Kullervo. Uida osaan, mutta auttaa en mieli. Hyvin tehty, mikä tehty on. 1:nen paimen. Ken olet, joka noin riemuitset toisen turmiosta! Kullervo. Kullervo on nimeni. Paimenet. Kullervo! (pakenevat.)
275:1–9	2:n – – pois).	[puuttuu]
275:10	minä.	~ Haa! Äitini! (piiloutuu.) (K:n emäntä ja Kelmä. Myöhemmin Kalervo.) Kelmä. Älä, äiti kulta, noin kiirehdi! Suo lepoa väsyneille jaloillesi. Tai palatkaamme jo kotiin! Ilta jo hämärtää! [poist. lyijyk.] Ei tule meidän kaivattu Ainikkimme enään tänään. K:n emäntä. Sanoivathan paimenet, jotka eksyneen metsästä olivat löytäneet, että hänen tänään pitäisi saapua kotiin. (Kotiutua) [lyijyk.] Kelmä. Mutta sanoivathan myöskin hänen kauan sairastuneen ja vasta päivä sitten jättäneen tautivuoteensa. Lyhyet ovat väsyneen päivämatkat. Mutta huomenna, äiti, huomenna saamme hänet varmaan kotiin! Oi riemun hetki. Äiti [poist.] K:n emäntä. Tässä tahdon odottaa, istua tässä kankaan huipulla, josta tiet ulottuvat avaralle, josta jo kaualta voin huomata lapseni rakkaita kasvoja. [poist. lyijyk] Odottaa tahdon siksi kunnes pimeys peittää seudut eikä silmäni enään mitään eroittaa voi! Ainikki! Riennä äitis syliin, joka ikävöiden [lyijyk.] sulle aukeaa! Kotomäkesi kuuset kysyvät: miksi Ainikkimme viipyy! Tässä on sulle rauhan maja rakennettu! Pimiä isoton pirtti, vaikka päivä paistakohon, sokia emoton soppi, vaikka kuu kumottakohon. Kalervo. Turhia kuvittelet, emo kulta! Joskin tyttäremme tulee kotiin, koska huhu tietää että hän on löydetty, niin ei tule hän rauhan majaan, niin kuin ennen. Kammon asunnoksi se on muuttunut siitä kuin Kullervo siellä majailee. K:n emäntä. Mitä taas on tuo poloinen tehnyt, koska niin vihastut? Kalervo. Viime viikkona
275:10–276:22	– Oi – – tiedät,	[puuttuu]
276:25	la’ata.	~ Kalervo. Toisena päivänä hän läksi kalastamaan, mutta palasi [vrt. puuttuva kohta 276:26–31 Kelmä – – pian]
276:26–31	Kelmä – – pian	[puuttuu]
276:34	kalaretkestänsä – – tänäpänä	sitten havaitsin
276:35	vene	~ ruuhi [lyijyk.]
277:1	ilman – – jälleen	enään [poist. lyijyk.] hevillä [lyijyk.]
277:1–2	Semmoista – – peuhaa.	[puuttuu]
277:3	K:n emäntä.	Kelmä.
277:3	Onnellinen – – olis.	Onnelliset me, jos emme häntä enään nähneet olisi. Kalervo. Eilen taas hänet halmeen leikkuusen käskin. Soitellen hän työhönsä läksi, mutta äkkisinpä rupeaman takaa kuinka sakea sauhu sillä ilman suuntaa taivaan peitti. Pahaa aavistaen kaskimaille riensin. Siellä tulena leimuaa Kalervon kaura, korkealla poissa jo leikkii liekki. – Kullervo vaan hurjana työlleen nauraa. K:n emäntä. Kova-osainen lapsi, miksi maailmaan synnyit! Kalervo. Turmion tuojaksi hän syntyi, syntyi kammon kantajaksi. Missä rauhaa kylvetään hän niittää vihaa. Hänelle muuttuu työ vahingoksi, siunaus kiroukseksi. K:n emäntä. Oi Kalervo! malta! [lyijyk.] Tämä – – Kalervo. [siirto kohdasta 281:4–5] Hän – – meitä! [siirto kohdasta 281:5–6; kohdassa ”rosmo” korvaus lyijyk. ”rosvo”] Häntä lapsenammeko pitäisimme? [siirto muunnellen kohdasta 281:6–7] Jo [vrt. puuttuva kohta 281:7 Ne – – niin kuin] kehdossaan – – reväisi. [siirto kohdasta 281:7–8] Samoin hän nyt katkaisee kopeasti [siirto muunnellen kohdasta 281:9] liitteet – – yhdistävät [siirto kohdasta 281:9–10] K:n emäntä. Vihata emme häntä saa, surkutella, oi surkutella vaan. Kalervo. Surkutella häntä!
277:4–278:5	Mutta – – sanon?	[puuttuu]
278:5	ja – – päälles,	hänen päällensä, murhaaja,
278:7	siitti?	~ K:n emäntä. ja Kelma [lyijyk.] Kullervo!
278:12	herran	hänen [korvaus lyijyk.]
278:17	Huoneestani	Wieläkö kerskailet ilkitöistäsi. Pois, näkyvistäni
278:21	Ulos – – ulos!	Pois kehno orja pois! Kullero. Orja [lyijyk.]
278:24	Ulos,	Pois,
278:25	Merkitty juhta?	Orja! [lyijyk.; poist. lyijyk.] Merkitty juhta? [poist. lyijyk.] Orja,
278:26–32	Kalervo – – käy.	[puuttuu]
279:5–10	K:n – – muistelen.	[puuttuu]
279:14	kartanoon.	~ Kalervo. Saastainen valhe!
279:15–22	Kelmä – – ilmoitan.	[puuttuu]
279:27–28	. Juuri – – noin?	– oli Kullervo.
279:31–33	Kullervo – – umpipimeys.	[puuttuu]
279:38	Niin – – ole	[poist. lyijyk.]
279:39–40	Mitä – – kuulu?	[puuttuu]
280:3–7	Kalervo – – niin ja	[puuttuu]
280:7–8	niinkuin ennen,	[puuttuu]
280:9–15	Kalervo – – sydän.	[puuttuu]
280:16	niinpä olin	[poist. lyijyk.]
280:22	niinkuin nuoli	[puuttuu]
280:27	elää – – veistä	elät kuin keihästäni
280:28–281:4	(Ääneensä – – K:n emäntä.	[puuttuu]
281:4–5	Tämä – – Kalervo.	[siirretty kohtaan 277:3 Onnellinen – – olis.]
281:5	Kalervo – – on.	[puuttuu]
281:5–6	Hän – – meitä!	[siirretty kohtaan 277:3 Onnellinen – – olis.]
281:6–7	Tätä – – pitäisimme?	[siirretty muunnellen kohtaan 277:3 Onnellinen– – olis.]
281:7	Ne – – niinkuin	[puuttuu]
281:7–8	kehdossaan – – reväisi.	[siirretty kohtaan 277:3 Onnellinen – – olis.]
281:8–9	Mutta – – Että	[puuttuu]
281:9	samoin – – piti	[siirretty muunnellen kohtaan 277:3 Onnellinen – – olis.]
281:9–10	liitteet – – yhdistävät.	[siirretty kohtaan 277:3 Onnellinen – – olis.]
281:10–26	Sen – – viini).	[puuttuu]
282:3	Ainikki!	~ Kelmä – – emoni! [siirto kohdasta 282:12] K:n emäntä. Kullervo, kuolevan emosi rukous kuule ja tottele! [siirto muunnellen kohdasta 282:5–6] elä – – lähde [siirto kohdasta 282:5] Sinä – – surmataan. [siirto kohdasta 282:16]
282:4–5	Kullervo – – K:n emäntä.	[puuttuu]
282:5	Poikani,	[puuttuu]
282:5	elä – – lähde.	[siirretty kohtaan 282:3 Ainikki!]
282:5–6	Vanhan – – tottele.	[siirretty muunnellen kohtaan 282:3 Ainikki!]
282:7–11	Kullervo – – juonittelee.	[puuttuu]
282:12	Kelmä – – emoni!	[siirretty kohtaan 282:3 Ainikki!]
282:13–16	K:n emäntä – – K:n emäntä.	[puuttuu]
282:16	Sinä – – surmataan.	[siirretty kohtaan 282:3 Ainikki!]

IV näytös

283:1	Näytös.	~ 6:des kuvaelma.
283:5	Käpsä	[puuttuu]
283:10	Käpsä.	Viiksari.
283:10	Tämä – – Hiiteen!	[poist. lyijyk.]
283:12	Viksari – – näet.	[poist. lyijyk.]
283:31–284:2	– Mutta – – käyvät.	[puuttuu]
284:2	tarkoitat?	~ kohden uumot? [lyijyk.]
284:8–9	Kullervo – – täytyy.	[puuttuu]
284:18	Käpsä.	Tiimanen [korvattu lyijyk. muotoon ”Viksari”]
284:20	Viksari – – olen	[poist. lyijyk.]
284:21	. Käpsä – – minä	[puuttuu]
284:21	kumppanimme – – kostamaan.	[poist. lyijyk.]
284:24	Käpsä.	Viksari. [korvattu lyijyk. muotoon ”Käpsä”]
284:27	Käpsä.	Kullervo.
284:28–32	Viksari – – raiskaisitte.	[puuttuu]
286:27	kohden	~ tulee [poist. mustek.]
287:2	onnistuu.	~ Nyyrikki – – tulis [siirto kohdasta 289:31–290:12]
287:16–20	Kullervo – – kerron.	[puuttuu]
288:1	Kullervo.	~ Hyvin kaikki [lyijyk.; poist. lyijyk.]
288:11–36	Kimmo – – virtakoon.	[puuttuu]
289:10–30	Nyyrikki – – saat.	[puuttuu]
289:31–290:12	Nyyrikki – – tulis.	[siirretty kohtaan 287:2 onnistuu.]
290:12–21	– Mutta – – Hih!	[puuttuu]
290:24	Näytelmälaitokset muutetut	7:mäs kuvaelma.
290:27	Unto tulee.	Kullervo. Tiera. Viksari ja Tiimanen Tiimasella tervasroihu kädessä [lisäys sivun alalaidassa]
290:29–34	Unto – – peitettynä. –	[puuttuu]
290:34	Voi – – mies!	[siirretty kohtaan 235:29 Menee.] [siirretty kohtaan 245:24 ampuu]
290:34	tahi	[puuttuu]
290:34–291:3	oikeimmin – – muodon!	[siirretty kohtaan 235:29 Menee.] [siirretty kohtaan 245:24 ampuu]
291:3–293:5	– Mutta – – kädessä).	[puuttuu]
293:6	(itseks.)	[poist. lyijyk.]
293:20	tulleet.	~ Ylös [poist. lyijyk.] Untamoinen! Ylös Unnon miehet kaikki! Ylös elämänne viimeiseen taisteluun!
293:20–22	Tiimasen – – täältä.	[puuttuu]
293:24	poltto!	~ Nyyrikki. Tämäpä hirveätä on katsella; mutta nytpä sodan nähneekseni sanoa taidan. Kyllä karvani vähän pöyhistyvät tätä katsellessa. Luiskahtaisinko pois. Mutta enpä. Nauriskuopassa nummen töyryllä tiedän heidän olvitynnyrinsä olevan. Sinne Nyyrikki pistäy. (Menee.)
293:25–27	Kullervo – – teemme.	[puuttuu]
293:28–29	(pirtistänsä – – rauhan?	(paeten). Ken olet hirveä, joka huoneeni rauhaa häiritset ja henkeäni vainoot?
293:34–294:12	Tiera – – Kullervo.	[puuttuu]
294:20	Käpsä	[lyijyk.]
294:27	Käpsä	[lyijyk.]
294:31–32	Se – – pää-juutas.	[puuttuu]
295:8–9	Kullervo – – teit	[poist. lyijyk.]
295:9	, saakelin tyhmästi	[puuttuu]
295:10	Kullervo – – on	[poist. lyijyk.] Enemmän puita tulee... Tässä aika halko [lyijyk.; poist. lyijyk.] Tule lisäksi loimoon sinä myös. (Vie Unnon ruumiin.) [poist. lyijyk.]
295:11	Tiera – – mies!	[poist. lyijyk.]
295:14	Kullervo – – levitit.	[puuttuu]
295:15	Tiera.	Tiimanen. [korvattu lyijyk. muotoon Viks.; poist. lyijyk. ja punak.] Tiimanen. [poist. lyijyk. ja punak.]
295:15	Näinpä	[poist. lyijyk. ja punak.]
295:15	sinä	hän [korvaus lyijyk.]
295:15–17	aarteet – – löytyy.	[poist. lyijyk. ja punak.] Tule – – myös. [siirto kohdasta 295:22; poist. lyijyk. ja punak.] (Kantaa kaatuneen Unnon vasemmalle.) [poist. lyijyk. ja punak.]
295:18	Tiera. Mutta	Viksari. Ja
295:18	saa.	~ Nyyrikki. Tässä olvea! olvea parasta lajia! Olvea niin paljon kuin vatsamme sietää jaksavat. Tiera. Hyvä! Kaikki istukaamme, ja tehköön olvi parastansa. (Viksari ja Tiimanen istuvat maahan likelle rahia.. He juovat.) Mutta pois on Kullervo seurastamme.
295:19–21	Kullervo – – takaisin).	[puuttuu]
295:22	Tule – – myös.	[siirretty kohtaan 295:15–17 aarteet – – löytyy]
295:22–23	(Kantaa – – Untolaisen).	[puuttuu]
295:24–296:17	Viksari – – tulevat).	[puuttuu]
297:18	jo [ja]	[puuttuu]
298:14	Mutta	Mitä
298:22	jotain	~ uutta
298:36	vielä	[puuttuu]
299:2–5	mutta – – (Juo).	No nukkumaan, siis! Nyyrikki. Ei sanaakaan siitä, vaan juokaa ja laulakaamme. Tiera – – kärppä? [siirto kohdasta 299:24–300:24] Majamäen – – asia. [siirto kohdasta 300:27–28] (poistuu) [kohdasta Tiera – – kärppä? alkaen teksti on pääkirjaan lisätyllä lehdellä; poist. lyijyk.]
299:9–15	”Taivaan – – muistostani?	[puuttuu]
299:23	juodaan!	~ (Laulaa) Saappas täältä, ystäväin, Sä kurja Keikkaveikko... (Nukkuu.)
299:24–300:24	Tiera – – kärppä?	[siirretty kohtaan 299:2–5 mutta – – (Juo).]
300:24–27	Jos – – kärppä.	[puuttuu]
300:27–28	Majamäen – – asia.	[siirretty kohtaan 299:2–5 mutta – – (Juo).]
300:30	palo!	~ Itse sen sytytin, mutta nyt se minua kauhistuttaa! Tiera! Veikot! Sammuttakaamme se! He nukkuvat! Onnelliset! He voivat nukkua!
300:31	Tiera – – viipynyt?	[puuttuu]
300:37	Sillon, Tiera,	Silloin
301:6	voi.	~ – Tämähän on kuolemata kamalampi. Aatos hämmästyy, koska elinkauttani taakseni katsahtelen, enkä tiedä miksi synnyin tänne ja ken mun synnytti, en tiedä. Kaikki sekoitus on jo hirveä yö! Jos rukoukseen kävisin, häneltä armoa anoisin, joka pilvi-vuorilla vallitsee? – Mutta maksaisko se vaivaa? Sinä mieletön! Korvansa ennen kirahduksen pienen, lintuisen maailman ääristä kuulisi, kuin Kullervon äänen, vaikka ämyriltä hän huutais, että kajahtelis avaruus. Kalervon – – alta) [siirto kohdasta 306:19] Kullervo! Kullervo – – koittaa. [siirto kohdasta 306:20–33] Huomisaurinko – – miestä. [siirto kohdasta 306:33; poist. lyijyk.] Mutta pois tästä kauhistuksen paikasta, metsään riennän. [siirto muunnellen kohdasta 306:34–35] Oliko – – (Menee.) [siirto kohdasta 306:35–36; poist. lyijyk.]
301:6–302:15	– Tiera – – menee).	[puuttuu]

V näytös

303:1	Näytös.	~ 8:sas kuvaelma.
303:5–22	(Kalervon – – Kullervo.	[puuttuu]
303:22	Autio on	[siirretty kohtaan 308:32 tulee).]
303:22–23	pesä – – on	[siirretty kohtaan 308:32 tulee).]
303:23–24	se – – juurilla.	[puuttuu]
303:24	Kylmä – – ja	[siirretty kohtaan 308:32 tulee).]
303:24–25	silta – – lehdittämänsä.	[siirretty muunnellen kohtaan 308:32 tulee).]
303:26–306:18	Missä – – ilmaan.	[puuttuu]
306:19	Kalervon – – alta)	[siirretty kohtaan 301:6 voi.]
306:20–33	Kullervo – – koittaa.	[siirretty kohtaan 301:6 voi.]
306:33	Huomisaurinko – – miestä.	[siirretty kohtaan 301:6 voi.]
306:34–35	Mutta – – riennän.	[siirretty muunnellen kohtaan 301:6 voi.]
306:35–36	Oliko – – (Menee).	[siirretty kohtaan 301:6 voi.]
307:1	Näytelmälaitokset muutetut.	[puuttuu]
307:21	ja – – astelee.	[puuttuu]
308:2–4	. Sulle – – poisti.	[puuttuu]
308:24	Mutta – – täältä	[lyijyk. ja punak.]
308:25	Sinipiika.	~ (polvistuu).
308:30	jyrinä	~ kuuluu
308:32	tulee).	~ Autio on [siirto kohdasta 303:22] kotipirttini, autio kuin pesä – – on [siirto kohdasta 303:22–23] Kylmä – – ja [siirto kohdasta 303:24] siltä ennen sisareni lehdittömä on siivoomaton. [siirto muunnellen kohdasta 303:24–25; kohdassa ”siltä” korvaus lyijyk. ”silta”]
308:33–309:6	Kullervo – – ties.	[puuttuu]
309:9–10	– Sinä – – näin.	[puuttuu]
309:15–16	– Mutta – – vielä.	[puuttuu]
309:16	tulevat).	~ Väinö. Seisahdu onneton!
309:17–21	Ilmari – – juhlallinen.	[puuttuu]
309:22	Ilmari.	Lemminkäinen.
309:22	(havaitsee – – siinä?	[puuttuu]
309:22	aave?	~ Ilmari.
309:29	(Lemminkäinen tulee).	[puuttuu]
309:35–36	verisesti – – tyttären.	[poist. lyijyk.]
310:3–4	, kuin – – täällä?	ja pilvistä heitetty?
310:8–9	miksi – – viivyttelet?	[poist. lyijyk.]
310:10	Kullervo.	~ miksi tämä [lyijyk.; poist. lyijyk.]
310:10	asia?	~ aikomuksenne [lyijyk.]
310:10–12	Miksi – – näin.	[poist. lyijyk.]
310:12–14	Yksi – – näin.	[puuttuu]
310:14	Mutta – – asian,	Nyt sen [lyijyk.] tiedän asian [poist. lyijyk.]
310:20–27	Ilmari – – uneksunut.	[puuttuu]
310:30	. – Mitä – – Suvantolasta?	[puuttuu]
310:31	Aattelenpa, että	Ei
310:32	ei	~ hänelle
310:35	lapset.	~ (Hellästi.)
310:36–37	Väinö – – Kullervo.	[puuttuu]
311:4–26	Toki – – pauhinaa.	[puuttuu]
311:26	seppä Ilmari [Ilmari, seppä Ilmari]	seppä Ilmari
312:10–12	Väinö – – enään.	[puuttuu]
312:14–19	Tässä – – rauhaa.	[poist. lyijyk.]
312:21	hänelle	~ , rauhattomalle
312:22	Väinö	~ Niin! rauha hänelle!
312:22–32	Nyt – – Väinö.	[puuttuu]
312:33–34	(Kaikki – –Kullervoa).	(Menevät kantaen Kullervoa.)

About

Appendices

Authors

Feedback

Aleksis Kivi