Käsikirjoituskokoelman 700 tekstikäsikirjoituksesta noin 600 säilytetään Valamon luostarin kirjastossa ja noin 100 on sijoitettu Ortodoksiseen kirkkomuseoon, RIISAan (https://www.riisa.fi/). Käsikirjoitukset ovat pääsääntöisesti slaavinkielisiä (kirkkoslaavi).
Kirkkoslaavin kirjakielen historia ulottuu Kreikan Thessalonikista kotoisin olleisiin Kyrillokseen (n. 827–869) ja Methodiokseen (n. 815–885). Veljekset loivat pohjan kirkkoslaavin kirjakielelle kehittämällä kyrillisiä aakkosia edeltävän glagoliittisen kirjaimiston. Kirkkoslaavista kehittyi 1300-luvulla venäjänkirkkoslaavi, josta puolestaan kehittyi aikanaan venäjän kirjakieli. Valamon kokoelma edustaa kirkkoslaavin myöhäisintä vaihetta, eli synodaalikirkkoslaavia. Kokoelmassa on myös venäjän- ja suomenkielisiä käsikirjoituksia.
Käsikirjoitukset on kopioitu suurimmaksi osaksi vuosien 1700 ja 1900 välillä, mutta vanhimmat Valamossa kopioidut käsikirjoitukset ovat paljon vanhempia. Novgorodin ja Pietarin hiippakunnan alueella sijainneet vanhimmat käsikirjoitukset siirrettiin 1700-luvun lopulla Novgorodin pyhän Sofian kirkkoon. Tämä voi olla yksi syy sille, että Valamon kokoelmassa on hyvin vähän tekstejä, jotka on kopioitu ennen 1700-luvun loppua. Vaikka kirjojen painaminen yleistyi 1500-luvun alusta lähtien läntisessä Euroopassa, Valamossa ja muissa itäisen kirkkokunnan luostareissa kirjojen käsin kopioiminen säilyi kuuliaisuustehtävänä lähes meidän päiviimme saakka. Valamon kokoelman ikä tekee siitä ainutlaatuisen, sillä näihin myöhäisiin käsikirjoituksiin on kiinnitetty hyvin vähän huomiota ja monet niistä tuhoutuivat vainon vuosina.
Valamon käsikirjoituskokoelma sisältää ennen julkaisemattomia tekstejä, joiden kautta pääsemme tutustumaan luostarin ja kilvoittelijoiden elämään aivan uudella tasolla. Kokoelmassa on esimerkiksi kilvoittelijoiden päiväkirjoja, jotka kertovat heidän henkilökohtaisesta ajattelustaan, heidän iloistansa ja suruistaan jokapäiväisessä luostarielämässä. Hankkeemme tuo tämän rikkaan tradition kaikkien ulottuville digitaalisen maailman välityksellä. Olemme siis ennen kaikkea säilyttämässä tätä äärimmäisen arvokasta kulttuuriperinnettä tuleville (digitaalisesti orientoituneille) sukupolville.
