Kommentaarit Aleksis Kiven näytelmään Kullervo. Näytelmä viidessä näytöksessä Ossi Kokko, Sakari Katajamäki, Petri Lauerma, Juhani Niemi, Jyrki Nummi, Pentti Paavolainen Kullervo. Kriittinen editio kommentaarien laatiminen; koodausperiaatteet; koodaus Ossi Kokko koodausperiaatteet; koodaus Sakari Katajamäki kommentaarien editointi digitaaliseen editioon sopiviksi; koodausperiaatteet; koodaus Kirsi-Maria Nummila Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsinki 2021

CC BY 4.0 licence applies to this document (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi).

 Kommentaarit pohjautuvat seuraavaan teokseen: Kivi, Aleksis, Kullervo. Kriittinen editio. Toim. Jyrki Nummi (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi ja Pentti Paavolainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1397. Helsinki: SKS 2014. Editio on laadittu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yksikössä Edith - suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot. A. Kivi Kullervo. Näytelmä viidessä näytöksessä. Näytelmistö: kokous alkuperäisiä ja suomennettuja teatterinäytelmiä. 3. Suomalainen Kirjallisuuden Seura Helsinki 1864 142-227
Vrt. Kalevalassa Lemminkäisen sisar Annikki (Kal. 12:17); vrt. myös Joukahaisen sisar Aino (Aino, Ainikki ’ainoa sisar’). Vrt. kelmeä ’vaisu, kalpea’. ’Unton’. Vrt. Kalevalassa Lemminkäisen sotatoveri Tiera (Kal. 30). ’metsästystovereita, metsästyskumppaneita’. Vrt. käpsä ’nopsa’. Vrt. viksari ’veijari; paholainen’ (Ahlman 1865 s.v. lurifax). Vrt. myös Jaakko Juteinin Pila Pahoista Hengistä (1817), jossa Wiksari on näytelmän toinen paha henki. Vrt. tiima ’hetki’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. stund). Vrt. vanha muinaissuomalainen hevosen- ja lehmännimi Kimmo (kimmo, kimo ’hevonen, jolla on tumman karvapeitteen seassa valkoisia karvoja’) (vrt. Kal. 1:64). Vrt. vanha paikan- ja henkilönnimi Kiili; vrt. myös kiiliä ’juosta vauhkona’. Kansanrunoudessa Nyyrikki on metsänhaltia Tapion poika. Vrt. Kal. 32:287–288 ”Karjaloitsu”: ”Nyyrikki Tapion poika, / Siniviitta viian poika!”. Kansanrunoudessa sinipiika on tunnettu metsän naispuolisena haltiaolentona, jolta pyydettiin karjan suojelusta (vrt. Kal. 36:290–294). Suomalaisessa mytologiassa Ajatar on metsässä piileksivä naispuolinen hirviö, joka ajoi matkamiehiä eksyksiin (Ganander 1789/1984, 3; Castrén 1853, 114). ’talo’ (vrt. ru hus). Jännitystä kasvattava ekspositio: päähenkilö mainitaan heti alussa, mutta hän astuu vasta myöhemmin näyttämölle. ’hirsimetsässä, tukkimetsässä; suuria puita kasvavassa metsässä’. ’vesakkoon, nuoreen lehtimetsään’. ’ristiin rastiin’. tässä: ’kun’. Vrt. vastaava kohta Kal. 31:261–304. ’taukosi’ (murt. taukoo ’tauota’). Suomalaisessa mytologiassa hiidet ovat pieniä ihmismäisiä olentoja, jotka asuvat Hiidessä eli Hiitolassa. Kristinuskon myötä hiisiä alettiin pitää pahoina henkiolentoina. (Ks. esim. Kal. 13 ”Hiien hirven hiihdäntä”; Salmelainen 1852, 37–45, 238–246; Salmelainen 1854, 127–143; Castrén 1853, 109–114.) tässä: ’hahmossa’. ’vaikkei’ (murt.). Naisesta käytetty nimittelysana (vrt. lapsen nimitys nassikka). ’öistä, yöllistä’ (murt.). ’juhlatulet’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. lusteld). ’leimusivat’ (murt. leimuu ’leimuta’). ’odota’ (murt. vuottaa ’odottaa’). ’Kuolema’. Vrt. Kal. 13: ”Surma jo suutansa avavi, / Kalma päätä kallistavi”. ’tukki’ (vrt. murt. tukkii ’tukkia’). ’sukulaistemme’. ’taivaanrantaa’ (Kal.). ’huuhkajina’. Kansanperinteessä huuhkajia on pidetty kuolemaan saattajina. Manala on kuolleiden asuinsija. (Kal.). ’kärventyivät’. tässä: ’niin että’ (vrt. ru att). ’pyörimme’. Unto ennakoi näytelmän juonen tiiviinä unikertomuksena (mise en abyme). ’elämänsä, elinaikansa’. ’tuhota’. ’pettivätpä’. ’keinomme’. Vrt. kreikkalaisessa draamaperinteessä esiintyvä oraakkeli, ennustaja ja jumalaisten viestien välittäjä. ’heittiön, ilkiön’ (Kal.). ’Ei puhuta tästä; tästä ei sovi puhua’. tässä: ’merkittävä, tärkeä’. ’siivoamaan’ (mahd. virhe, vrt. siivoomaan). ’lailta, huipuilta’. Vrt. kansanrunoudessa tunnettu raudan syntymyytti, jossa kolme luonnotarta esiintyy raudan emoina. Kal. 9:44–66, 287–294. ’en ole saanut käsiini’. ’väistä, tottele’. tässä: ’uhmaten’. Kansanperinteessä peikko on yleensä metsässä tai vuorella asuva iso ja ilkeä ihmismäinen olento (vrt. esim. Salmelainen 1852 ja Salmelainen 1863). ’yhdessä sukunsa kanssa’. ’kompastuskivesi’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. stötesten). Kaleva on kansanrunoudessa tunnettu paikannimi (vrt. Kalevala). Kalevaa on pidetty suomalaisten sekä Kalevalan runojen sankarien myyttisenä esi-isänä (Lönnrot 1835, 4–8); nimitystä kalevan poika käytetään runojen sankareista kuten Väinämöisestä, Lemminkäisestä ja Kullervosta (vrt. esim. Kal. 6:214; 13:103). tässä: ’suurella’. Vrt. Kal. 2: 91–92, 165–166 ”Iso tammi”-runo: ”Oisko tammen taittajata, / Puun sorean sortajata!”; ”Astua lykyttelevi, / Käyä kulleroittelevi”. ’tänä päivänä, tänään’ (murt.). ’sopii, sallii’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. skicka). Kullervo paljastaa kostoaikeensa, mutta repliikki vastaa myös näytelmän alussa Unton esittämään kysymykseen. ’otsassa, otsikossa’ (murt.). Orjan merkki otsassa (Kain) tai jaloissa (Oidipus) on myös syyllisyyden ja syntipukin tunnus. Tähtiotsaista härkää on pidetty syntipukin merkkiä kantavana uhrieläimenä. ’harakanvarpaat, raapustus’ (vrt. ru kråkfot). ’pienenä’. ’metakassa, melussa’ (murt.). ’käyttäydyit’. ’äitisi käsistä riistäydyit’ (vrt. murt. irki ’irti’; riistoa ’riistää’). tässä: ’saavutit’ (murt. vrt. ru hinna ’ehtiä’, hinna upp ’saavuttaa’). ’heidät tulee tuhoamaan’. ’älköön’. ’huuhkaja’. ’pelottaa, kammottaa’. Vrt. Macbeth (II:2), jossa Lady Macbeth on kuulevinaan äänen Macbethin murhatessa Duncania: ”Tyst, hör! – Det ugglan var som skriade, / Den lede väktaren som tar godnatt / Så rysligt hemskt.” (Shakespeare 1850/1861, 9:163). ’tykyttää’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. pulsen slår). ’illaksi’. ’kuvitellut’. ’miettinyt, pohtinut’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. begrunda). ’ryöstänyt’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. beröfva). ’kaskiviljelyksensä’. ’viljan, sadon’. ’nuoleni’. ’huuhkaja’. ’onneton, kurja’ (Kal.). ’suojaa, varjele’ (vrt. ru bevara). tässä: ’huomaa, ota huomioon’. ’mitä tekisi, mihin ryhtyisi’ (murt.). ’metsän’. ’hidastella, viipyillä’. Vanha pituusmitta; alun perin peninkulma eli ”penin kuuluma” oli n. 5 kilometriä mutta myöhemmin standardoituna 36 000 jalkaa eli 10 689 metriä. ’leveys’. ’kyyryssä, kumarassa’ (murt.). Renessanssin draamassa vankila on mielen ja tietoisuuden metafora. Vrt. Caldéron 1635/1953; Hamlet II:2: ”Haml[et]. Danmark är ett fängelse. / Ros[enkrantz.] Då är hela världen ett fängelse. / Haml. Ja ett dugtigt ett, i hvilket det är många afplankningar, skrubbar och kyffen, och Danmark är ett af värsta.” Kivi käyttää Seitsemässä veljeksessä maanalaisia ja kivensisäisiä tilakuvia tietoisuuden ja mielen metaforina. Vankina vuoressa -aihelma esiintyy myös kansanperinteessä (Jauhiainen 1999, 259). ’heittäytyä’. ’jäähtyä’ (murt.). ’lumiukko’. ’puinut’ (murt.). ’käärmeen’ (murt.). ’lihakset’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. muskel). Viittaa kansanperinteessä pahaan, kammottavaan paikkaan, myöhemmin myös Helvettiin. ’ylettyvän, ulottuvan’. ’kivipaaseista, kivistä’. Vrt. Kal. 16:397–410 ”Väinämöisen Tuonelanmatka”. ’teeret’ (murt.). tässä: ’pura, puno irti’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. löstvinna). ’kankaan poikittaislanka’. ’pyöritä, kieritä’ (murt.). ’harjanteella’ (murt.). ’pohjois-’. Elämän kulkua ohjaava ja inhimillistä onnea jakava pyörä, Fortuna (rota fortunae), kuvaa antiikin ja keskiajan käsitystä kohtalon oikukkuudesta sisältäen käsityksen syklisestä ajan kulusta, jossa onni ja onnettomuus seuraavat toisiaan. Vrt. Lear (II:2): ”O Fortuna, / God natt, le än en gång och vänd ditt hjul!” (Shakespeare 1851/1861, 11:40). ’itäisi’. ’purkautua’. Suomalaisen hengen ja runouden metafora, vrt. lyyra. ’toimittaisin’ (vrt. ru tillvägabringa). ’tukehduttaisi’. ’ikuiseksi sovinnoksi’. ’talossa, katto-orsien alla’. ’metsissä’. Vrt. Kal. 46: 47–50. Kaleva on kansanrunoudessa tuttu paikannimi (vrt. Kalevala). Kalevaa on pidetty suomalaisten sekä Kalevalan runojen sankarien myyttisenä esi-isänä (Lönnrot 1835, 4–8). Vrt. Lönnrotin (1849, 9 §) Kalevalan esipuheessa esittämä näkemys, että Kalevalan veronalaisuus merkitsi elämistä Pohjolalle alistettuna ja että sankarirunot kuvaavat kalevalaisten vapautumista Pohjolan vallasta. ’höyry; ilma’. ’silmäluomiani’. ’jos haluat juonitella’ (vrt. ru om du vilja). ’osaan opettaa’ (vrt. Helenius 1838, Europaeus 1853 s.v. styra ’hoitaa, ohjastaa, opettaa’). ’kaunispäällysteiset’ (vrt. kauto ’kengän päällysnahka’). Kalevalassa Kullervon epiteettinä on ”kengän kauto kaunokainen” (Kal. 32:1–4). Vrt. vastaava kohta Kal. 31:368–372: ”Äiän seppo tuosta antoi: / Kaksi kattila-rania, / Kolme koukun puoliskoa, / Viisi viikate-kulua, / Kuusi kuokan kuolioa”. ’pienikin voi olla voimakas, halpakin voi olla hyvä’, sananparsi. Oman tai huollettavan lapsen hylkäämisen teema. Vrt. Haudalla uhraajat: Orestes [äidilleen]: ”Häpeällisesti myit! Vapaan miehen pojan.” / Klytaimnestra: ”Niinkö? Entä mitä sain sinusta maksuksi?” / Orestes: ”Se tiedetään, hävettää vain sanoa.” (Aiskhylos 2003:915–917). ’varustaudu’. ’kimppuuni ampaisee’. ’asettautua, asennoitua’. ’iltaan päivä päättyy’. Vrt. sananparsi ”ilta on aamua viisaampi”. ’koskevat’ (murt.). ’ainakin’. ’kuolleena, Manalan asukkaana’. Vrt. Kal. 34:133–136. ’keskusteluaan’ (vrt. ru samtal; mahd. virhe, vrt. kanssapuhettansa). ’paljastitko heille jotain’ (vrt. murt. ilme ’ilmi’). (mahd. virhe, vrt. sanaakaan). ’äännähdät, hiiskahdat’ (murt.). Sananparsi. ’pikimmiltään, lyhyesti, ohimennen’ (murt., mahd. virhe, vrt. pikimmältään). ’heti’ (vrt. ru genast). ’mene matkoihisi, jatka matkaasi’. ’varmasti’ (mahd. virhe, vrt. varman). ’aavistelenpa’. ’jäähtyy’ (murt.). ’alamäkeä’. Vrt. Kal. ”Paimenen runo” 33:37–44. tässä: ’reittisi, kehäsi’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. solring). tässä: ’suuren’. ’piloillasi, pilan päiten’ (murt.). ’asettuu’. ’pohjoista’. ’päällepäin; ulkomuodoltasi’. ’silppua, pettua’. ’kaikki ei ole sitä, miltä näyttää’. Vrt. sananparsi ”Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä”. Vrt. Kal. 33:77–79. ’ilkeilyt’. ’eilisiltaiset’. Suomalaisessa mytologiassa hiidet olivat pieniä ihmismäisiä olentoja, jotka asuivat Hiidessä eli Hiitolassa. Kristinuskon myötä hiisiä alettiin pitää pahoina henkiolentoina. (Ks. esim. Kal. 13 ”Hiien hirven hiihdäntä”; Salmelainen 1852, 37–45, 238–246; Salmelainen 1854, 127–143; Castrén 1853, 109–114.) Vrt. vastaava kohta Kal. 33:99–103: ”Millä nyt maksan naisen naurun, (– –) Pahan porton paistannaiset”. ’Ilmarisen’. Vrt. Kalevala 24: 524; 34:12, jossa ilmaus esiintyy Ilmarisen kodin nimityksenä. ’iltaan’. ’liekeissä; juhlatulena’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. lusteld). ’talosi’ (vrt. ru hus). Ajatar on suomalaisessa mytologiassa metsässä piileksivä naispuolinen hirviö, joka ajoi matkamiehiä eksyksiin (Ganander 1789/1984, 3; Castrén 1853, 114). Suomalaisen kansanperinteen hahmoja käytetään kohtauksessa keskiaikaisen moraliteetin tapaan: allegorisen pahan edustajana on Ajatar ja tämän vastakohtana hyveen edustajana Sinipiika. Vrt. Jokamies ja Marlowe Dr. Faustus I:96–103. Myös Herakles-tarinoissa on esitetty vastaavanlainen valintatilanne tienhaarassa, esim. Euripideen Herakles-näytelmässä hyvettä ja pahetta edustavat personifikaatiot Iris ja Lyssa, joiden välillä Herakleen on valittava (Euripides 1967, 11). ’röyhkeä, häpeämätön’ (murt.). tässä: ’niin että’ (vrt. ru att). ’rotko, onkalo’. Vrt. Kal. 17:208. ’vainota’ (murt.). Lempo on suomalaisissa kansantarinoissa esiintyvä pahantahtoinen uskomusolento. Maahiset ovat suomalaisissa kansantarinoissa esiintyviä maan alla eläviä pieniä ihmisenkaltaisia olentoja, jotka saattoivat tartuttaa tauteja ihmisiin tai vaihtaa ihmislapsen tilalle oman lapsensa. ’saada aikaan, aiheuttaa’ (vrt. ru tillvägabringa). ’sukua’. ’pysähtykö’ (murt. pysäytä ’pysähtyä’). Kansanrunoudessa sinipiika on tunnettu metsän naispuolisena haltiaolentona, jolta pyydettiin karjan suojelusta (vrt. Kal. 36:290–294). ’kirota’ (murt., mahd. virhe). ’metsä’. Vrt. Kal. 46: 47–50. ’keimailee, viekottelee’. ’nöyrtyä, lannistua’. ’metsän’. ’älä, ällös’. ’kuvusta, holvista’. tässä: ’huomaa, ota huomioon’. tässä: ’kun’. Vrt. kreikkalaisessa draamaperinteessä esiintyvä oraakkeli, ennustaja ja jumalaisten viestien välittäjä. tässä: ’nainen’. ’makeileva, liehakoiva’. ’nukke’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. docke). ’Kuoleman; Tuonelan’. (mahd. virhe, vrt. päivänpaisteelle). tässä: ’hahmossa’. ’lähden luotasi’. ’väistymistä, syrjään siirtymistä’. ’Ilmarisen’. Vrt. Kalevala 24: 524; 34:12, jossa ilmaus esiintyy Ilmarisen kodin nimityksenä. ’kahdella kielellä, kahdella tavalla’. ’nuotiotuli’. ’pesäkoloni’. tässä: ’nuotioni’. Lehmännimi, vrt. kyyttö ’tummakylkinen, valkoselkäinen lehmä; itäsuomalainen karjarotu’. ’kiilusilmäinen’ (murt.). ’teerentarhoillesi’ (murt.). Teerentarha on pieni ansa-aitaus, jossa lintu ei mahdu levittämään siipiään paetakseen. ’jalkojesi’ (mahd. virhe). ’runnonut, murjonut’ (murt.). ’lavasteiden’. ’hämäräksi’ (murt.). tässä: ’ymmärtänyt’. ’nopsa, vikkelä’. ’vartioi jotakin, jonka pahin uhka itse on’. Vrt. sananparsi ”pukki kaalimaan vartijana”. ’kaskiviljelystä’. ’yön’. ’kimppuun hyökätessä’. ’lehmä, jolla on harallaan sojottavat sarvet’. Viittaa poltettavaan, hävitettävään, arvottomaan; vrt. myös syntisen palaminen Helvetin tulessa. Ukko on suomalaisen kansanperinteen ukkosen jumala, joka Kalevalassa esitetään kaikkien jumalien johtajana. Vrt. kansantarinoissa esiintyvä jättiläisen ihmisten päälle heittämä kivi -motiivi (Jauhiainen 1999, 265–266). ’ainakin’. Vanha pituusmitta; alun perin peninkulma eli ”penin kuuluma”oli n. 5 kilometriä mutta myöhemmin standardoituna 36 000 jalkaa eli 10 689 metriä. ’tule hyväksyä’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. godkänna). ’pajavasara’. Väkivasara on sepän työkalu, jolla taotaan rautaa. ’sanon, virkan’ (murt. virkata ’virkkaa’). ’kieliä hänestä’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. sqvallra på ngn). ’nujertaa, nitistää’ (vrt. Helenius 1838 s.v. trycka). ’suojaan, varjoon’ (vrt. Helenius 1838 s.v. betäckning, skydd). ’kulkevat varpaillaan’. ’tiedossa, odotettavissa’ Vrt. vartoa ’odottaa’. (murt., mahd. virhe, vrt. vartoissa). ’susien’. ’vatsassa’ (murt.). ’nopeasti, sukkelasti’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. qvick). ’liikkuvat’ (vrt. Renvall 1823–1826 s.v. liukkua). ’ilmaista, ilman maksua’ (murt.). ’ilmansuunnista’. ’kiukuttelen tästä sinulle’ (vrt. torella ’riidellä’). ’pystytään, taidetaan’. ’vasaroiden ja pihtien kanssa’. ’tuhosit, hävitit’. Traaginen väittely: stikhomythiana etenevä, motiivisanaa orja toistava dialogi, jossa kaksi vastakkaista näkemystä päätyy umpikujaan. ’näyttämön’. ’käykää kimppuun, hyökätkää’. ’aika lailla’. ’kierähtävät’ (murt.). ’sovitan, suuntaan’. tässä: ’saavuttaa’ (murt., vrt. ru hinna ’ehtiä’, hinna upp ’saavuttaa’). ’tarttuu, käy käsiksi’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. angripa). ’heti’ (vrt. ru genast). tässä: ’koska’. ’koettivat’. ’kenkinä, kuin kengät’. ’tänä päivänä, tänään’ (murt.). ’kuolleiden loppumaton asuinsija’. Mana on Lönnrotin lyhennys Manalasta (Kal.). ’talossani, katto-orsieni alla’. ’hyörit ja pyörit’. Ilmarin lyyrinen murhemonologi. ’huomenna’ (murt., mahd. virhe). ’vapautumisen päiväsi’. Viittaa varsinaisesti palvelusväen sopimuskauden päättäjäispäivään, mutta myös kuolinpäivään, vapautumiseen maallisesta vaelluksesta. ’isäsi’ (Kal.). ’valkenee’. ’salavaa’. Kivi tarkoittanee pajupuihin kuuluvaa salavaa eli piilipuuta (ru pilträd) eikä sen pienempää lähisukulaista, pensasmaista halavaa (ks. Erkamo 1990). ’lyhyellä ajalla’. Vrt. Ps. 39:6: ”Katso, minun päiwäni owat kämmenen leweys tykönäs, ja minun elämäni on niinkuin ei mitään sinun edessäs”. ’lyhyeksi’. ’kovettunut’ (murt.). Kalervon kyyninen murhemonologi. Viittaa käsitykseen henkilökohtaisesta haltiasta eli onnesta (Castrén 1853, 172–175; Kanteletar I:28–29). ’nopealiikkeinen, vikkelä’. Vrt. sananparsi ”Om kum pino kärppä”. Kärppä etsii halkopinoista linnunpesiä ja hiiriä syödäkseen. ’onneton, kurja’ (Kal.). Vrt. Kal. 4:447–480 ”Äidin itku Ainon kuoltua”. ’karstana, kipunoina’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. ljusbrand, sot). ’huohotat, läähätät’ (murt.). Vrt. toukata ’tyrkkiä, näykkiä’. Vrt. loru ”Toussun toussun toukon tamma / ei se kynnä, ei se kanna / eikä imetä varsojansa” (SKVR VIII: 3149). Kullervon äidin murhemonologi. ’lienee’. ’haarikkaa, kaksikahvaista juoma-astiaa’. ’pörröttivät, olivat pörhöllään’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. burra, rugga ’pöyryttää’). Äidin tai vanhempien ja lapsen kiinteä yhteys. Vrt. Agamemnonissa esitetty kuvaus korppikotkaparista ja uhanalaisista poikasista sekä kotkaparin saalistamasta tiineestä jäniksestä (Aiskhylos 2003:49–55, 113–120). (mahd. virhe, vrt. mittaile). ’illan kajosta, auringonlaskusta’ (mahd. virhe, vrt. ehtooruskosta). ’huiput, kärjet’. ’yön, yön ajan’. ’mainittu, huhuttu’. ’vierastanpa vielä kantaa’. ’aamunkoiton jumala’. Vrt. Kal. 17:477–479: ”Ennen päivän nousemista, / Koi-jumalan koittamista / Auringon ylenemistä”. ’ravistelee, pudistelee’. ’yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa’. ’ei saanut käsiinsä, saavuttanut’. ’saaliisi’ (vanh. saali ’saalis’, mahd. virhe). ’uumoilua’. Kullervon ja perheen keskinäinen tunnistaminen (anagnorisis) (vrt. Aristoteles 2000, 1452a). ’ukkonen, ukkosen jumala’ (vrt. Lönnrot 1847 s.v. åska). ’murhaajana, murhaajan muodolla’. ’tännepäin’ (vrt. ru hitåt). ’väistäen’. ’kammotus, pelon kohde’. ’haparoida, hapuilla’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. famla, trefva). ’rumensit’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. vanställa). Viittaa kansanperinteessä pahaan, kammottavaan paikkaan, myöhemmin myös Helvettiin. ’mielistely, imartelu’. ’ajattelemme; suhtaudumme’. ’haukkumanimen, pilkkanimen’ (vrt. ru skamnamn). ’kohtasin epäonnea’. ’valmistettu, rakennettu’ (vrt. raketa ’valmistaa, rakentaa’). ’pesä, kolo’ (murt. vrt. Ahlman 1865 s.v. håla, björnfälla). ’näkyvistäni’. Mahd. virhe, vrt. synkeydessä. ’tukalaa, vaivalloista’. ’hiukset revittyinä ja murheellisena’. tässä: ’valjuna, kalvakkana’. ’talossa’ (vrt. ru hus). ’kortteikossa, ruovikossa’. ’tyynellä’ (mahd. virhe). ’heitellä, viskoilla’ (murt.). ’lipota’ (murt., mahd. virhe, vrt. lipellä). ’heikkonäköistä, huonosilmäistä’ (vrt. myös Europaeus 1853 s.v. blötögd ’valuvasilmäinen’). ’ilma’. ’murjun paahteesta’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. ruckel). ’kierrellä’ (murt.). Ukko on suomalaisen kansanperinteen ukkosen jumala. ’nuoli’. ’salama’. ’kivipaasilla, kivillä’. ’merkityksettömyys, olemattomuus’. tässä: ’latvuksissa’. tässä: ’patosihan, salpasihan’ (vrt. Renvall 1823–1826 s.v. afdämma). ’kapeikkoihin, tiukkoihin paikkoihin’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. snäfhet, trånghet). ’reuhtoo, heittelehtii’ (Kal.). Tienristeys kuvaa valintatilannetta. Vrt. Sofokleen Kuningas Oidipus, jossa Oidipus sinetöi kohtalonsa kolmihaaraisessa tienristeyksessä surmaamalla isänsä, sekä Herakles-tarina, jossa Herakles valitsee hyveen ja ryhtyy sankaritekoihin (Schwab 1839, 7–10). reutoilee ’reuhtoo, heittelehtii’ (Kal.). ’rynnätköön’ (vrt. murt. ryntää ’rynnätä’). tässä: ’saavuttaa’ (murt. vrt. ru hinna ’ehtiä’, hinna upp ’saavuttaa’). ’saavuttaa hävityksen viimeisen reunan’ (vrt. kallas ’penger, reuna’). ’hidastelet, viipyilet’. Tuulikki on metsästysloitsussa puhuteltu metsänhaltian tytär. Vrt. Kal. 14:173–174: ”Metsän tyttö, mieli neiti, / Tuulikki tytär Tapion!” ’tollo, hölmö’. tässä: ’ohjaa’ (murt.). ’vyötäröllä, vyötäisillä’. ’hihat’ (murt.). ’vaaleat, pellavanväriset’. ’puolukoita’. ’pölvästi, hupsu’ (vrt. Helenius 1838 s.v. dåre; Ahlman 1865 s.v. fåne). tässä: ’ymmärsit’. ’haluaa hartaasti, halajaa’. ’ilmaantunut, ilmestynyt’. ’hiukkaakaan, hiukkastakaan’. ’pidä varasi, varjele niskasi’ (murt.). tässä: ’saavutimme, tavoitimme’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. ernå, åtkomma). ’pelotat, kammotat’. tässä: ’tavoittanut; vallannut’. ’vuorivuohi’. tässä: ’koska’. ’älä, ällös’. tässä: ’kun’. ’kauhistuko’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. rysa). ’lievene’ (murt. lieviä ’lievetä’). ’varjoihin; suojaan’ (vrt. Helenius 1838 s.v. betäckning, skydd). tässä: ’minua syyttelet’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. anklaga). ’onnettoman, kurjan’ (Kal.). ’pyyhi’ (murt.). ’hiukset, haivenet’ (murt.). Kullervon ja Ainikin keskinäinen tunnistaminen (anagnorisis) (ks. Aristoteles 1452a). ’leikin’ (murt. leikitä ’leikkiä’). ’väistyn, siirryn syrjään’. ’avut, hyveet’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. dygd). ’olemukseni’. ’lähde’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. källåder). Ukko on suomalaisen kansanperinteen ukkosen jumala, joka esitetään Kalevalassa kaikkien jumalien johtajana. ’monta sylttä, sylejä’. Syli on vanha pituusmitta, n. 178 cm. ’heittäytyi’. ’ihminen ei voinut auttaa’ (mahd. virhe, vrt. apu). Kansanperinteessä peikko on yleensä metsässä tai vuorella asuva iso ja ilkeä ihmismäinen olento. Vrt. esim. Salmelainen 1852 ja Salmelainen 1863. ’päällepäin; ulkomuodoltaan’. ’sijan, paikan’. ’kuvittelu, mielikuvitus’. ’tärkeäksi, huomattavaksi’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. ansenlig, väsentlig). ’ilmansuuntiin’. Suomalaisessa mytologiassa hiidet olivat pieniä ihmismäisiä olentoja, jotka asuivat Hiidessä eli Hiitolassa. Kristinuskon myötä hiisiä alettiin pitää pahoina henkiolentoina. (Ks. esim. Kal. 13 ”Hiien hirven hiihdäntä”; Salmelainen 1852, 37–45, 238–246; Salmelainen 1854, 127–143; Castrén 1853, 109–114.) ’karahkojen, paksujen oksien’. ’eikä ollut millänsäkään, ei paljon välittänyt’. ’tänä päivänä, tänään’ (murt.). ’illalla’. ’korvat lerpallaan, kallellaan’ (murt.). Vrt. sananparsi ”Ei korviaan lotkauta.”. ’uutisia’. ’esittää’ (vrt. ru anföra). ’hiiskahdat’. tässä: ’suuria, merkittäviä’. ’lavasteet’. ’käyttäytyy’. ’väistämättä; tottelematta’. ’repäisi’ (murt.). ’pärepihdin’. ’kiukuttelemasta, riitelemästä’. ’eilen’ (murt.). ’hidastelusta’. ’revitty tarpoimella’ (vrt. tarpoa ’ajaa teräväpäisellä sauvalla, tarpoimella, kaloja pyydykseen’). Vrt. Kal. 35:53–57. ’vasikkansa’ (murt.). ’harmittelen, valitan’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. knota, harmas). ’nuijia’. ’kuvitella’. Ahti on tunnettu kansanperinteessä merenvaltiaana (vrt. Ahto, Kal. 48:135–136). ’sovittaisinko itseni’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. afpassa). tässä: ’huomaa, ota huomioon’. ’väisty hänen tieltään hetkeksi, väistä häntä’ (vrt. ru väja för ngn, Europaeus 1853 s.v. väja). tässä: ’uhmaten’. ’käärmeen’ (murt.). Mahd. virhe, vrt. tule. ’huuhkajana, pöllönä’ (mahd. virhe, vrt. huuhkaimena). Kansanperinteessä pöllöä on pidetty kuoleman sanansaattajana. ’tahallaan, tieten tahtoen’ (vrt. taitaa ’voida, pystyä’). ’käy toimeen, käy käsiksi’. ’jakkaralle, penkille’. ’elämäsi, elinaikasi’. ’uumeniin, syvyyksiin’. tässä: ’niin että’ (vrt. ru att). ’vasta toimeenpano ratkaisee asian’. Vrt. sananparsi ”Niin kauan härkä elää kuin veistä hiotaan”. Mahd. virhe, vrt. harmaapää. tässä: ’vaikka’. Vrt. vanha uskomus, jonka mukaan noidat ampuivat sairauksia tai onnettomuuksia nuolina pitkienkin matkojen päästä. Vrt. Kal. 2:211–216, jossa Pohjolan piika vie vedestä löytämänsä suuren tammen lastun noidalle nuolitarpeeksi. Kapalovyö on pitkä kankainen vyö, joka käärittiin vauvan ympärille niin tiukasti, ettei tämä voinut liikkua. Vrt. Kal. 31:87–93, jossa kerrotaan vastaava tapahtuma Kullervon lapsuudessa. Vrt. myös Herakles, jonka ympärille kietoutuivat Hera-jumalattaren lähettämät käärmeet, joista pikku Herakles vapautui omin voimin (Theokritos, ”Idylli 24”). ’lienee’. ’mies’. ’muurahainen’. ’röyhkeä, häpeämätön’ (murt.). ’jousi ja nuolikotelo’. Vrt. Kal. 36:57–154, jossa Kullervo sotaan lähtiessään kysyy vuoronperään kaikilta omaisiltaan ”Itketko sinä minua, / Koskas kuulet kuolleheksi”. ’tukalampi’. ’taistelukentille’. Kullervon esitys muuttuu proosasta mitalliseksi ja noudattaa Kalevalan vastaavaa kohtaa läheisesti. Vrt. Kal. 36:25–36. ’asettuvat, ovat’. ’ilmansuunnat’. Viittaa kansanperinteessä pahaan, kammottavaan paikkaan, myöhemmin myös Helvettiin. ’pohjoinen’. ’sen tähden’. Keskustelussa viitataan metsästysloitsuun (Kal. 14:95–144), jossa kerrotaan haltioiden ja metsän emännän osoittavan anteliaisuuttaan pukeutumisellaan; mitä koristeellisemmin tämä on pukeutunut, sitä parempi saalis. ’teurastettavaksi’. Vrt. Sofokleen Kuningas Oidipus, jossa kolmen tien risteyksessä tehty kohtalokas valinta johtaa Oidipuksen harhaan. Vastaavasti Herakles-tarinassa päähenkilö valitsee hyveen ja ryhtyy sankaritekoihin (Schwab 1839, 7–10). Tieran repliikki viittaa kahteen erilaiseen sokeuteen, Kullervon emotionaaliseen ja Oidipuksen intellektuaaliseen. Kuningas Oidipuksessa sokeus viittaa kyvyttömyyteen nähdä totuutta eli tosiasioita. tässä: ’pyrit, suuntaat’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. påsyfta, rikta). ’menisimme yhdessä’ (vrt. ru följas åt). ’pesäkoloon’. Kansanperinteessä peikko on yleensä metsässä tai vuorella asuva iso ja ilkeä ihmismäinen olento. Vrt. esim. Salmelainen 1852 ja Salmelainen 1863. ’tielle’. ’ryöstöretkeen, sotaretkeen’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. ströfva, stroftåg). ’olutta’ (vrt. olvi ’olut’). ’kyyhkynen’ (murt.). ’miettiä, pohtia’. ’pilaisitte, tuhoaisitte’. ’älä, ällös’. ’päätäpahkaa, päälleen’. ’toimiin’. tässä: ’tasaisesti, rauhallisesti’. Vrt. Kal. 39, jossa kalevalainen kolmikko lähtee sammonryöstöön. ’peittänyt, verhonnut’. ’nuijit’. ’se’ (vrt. tämä). ’heitä se pois, heitä se hemmettiin’, vrt. saakeli ’piru’; semä ’se’ (vrt. tämä). ’varoa’ (murt. varota ’varoa’; vrt. Helenius 1838 s.v. vara aktsam, akta sig). ’varovainen selviää’, sananparsi. Leikillinen stikhomythia. ’reipas, rivakka’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. hurtig). Leikillinen, palmikoituva stikhomythia. ’jousesi’. ’hyvä tulos edellyttää kunnon valmistelun’. Vrt. sananparsi ”Kahlem pualen kirves hijotaan”. ’johdan’ (murt. johdata ’johtaa’). ’toki, -han’ (murt.). ’suoraan, oikoiseen’ (murt.). ’saatatpa’. Viittaa mahdollisesti hullukaaliin (Hyoscyamus niger), jota käytettiin kansanlääkinnässä moniin tarkoituksiin. Kasvin vaikutus on narkoottista, aistiharhoja tuottavaa, ja voi johtaa kuolemaan. Myös Hamletin isän surmassa (Hamlet I:5) käytetyn myrkyn nimitys hebenon viitannee hullukaaliin (engl. henbane). Stikhomythia, jossa motiivisanat etsiä–murhe–kuollut toistuvat ja ketjuuntuvat kuvioksi. ’viettelys’. ’talosta’ (vrt. ru hus). tässä: ’kun’. ’järjen menettämisen aiheuttama kuolema’. ’sisaresi’ (murt., mahd. virhe). ’raivosi’ (murt. raivoo ’raivota’). ’repi, raastoi’ (vrt. murt. riistoa ’repiä’). tässä: ’huomaa, ota huomioon’. ’sait aikaan, aloitit’ (vrt. ru tillvägabringa). ’ärsyttele, härnäile’ (murt.). ’nopeasti’. ’elämäni, elinaikani’. ’kovettunut’ (murt.). Vanha pituusmitta, n. 60 cm. Kapalovyö on pitkä kankainen vyö, joka käärittiin vauvan ympärille niin tiukasti, ettei tämä voinut liikkua. Vrt. myös Herakles, jonka ympärille kietoutuivat Hera-jumalattaren lähettämät käärmeet, joista pikku Herakles vapautui omin voimin (Theokritos, ”Idylli 24”). Vrt. myös Kal. 31:87–93, jossa kerrotaan vastaava tapahtuma Kullervon lapsuudessa. ’virratkoon’ (murt. virtaa ’virrata’). ’sukuasi, sukulaisiasi’. Ukko on suomalaisen kansanperinteen ukkosen jumala, joka esitetään Kalevalassa kaikkien jumalien johtajana. ’hyökätä kimppuuni’. ’retkeen’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. tåg). ’erikseen’ (murt.). ’olut’. ’toki, -han’ (murt.). ’päällekkäin’ (murt.). Rakennuksen kulman alle asetettava tuki, joka estää puuosien maakosketuksen. Vrt. Kal. 7:367–368: ”Pimeästä Pohjolasta, / Summasta Sariolasta”. Puiden kaadossa ja käsittelyssä käytetty puinen seiväs, jolla esimerkiksi käännettiin kuorittavaa puuta. Kolmeen kertaan tyylillisesti muunneltu carpe diem-aihe. ’jalkasi, jalan käppyräsi’. ’lavasteet’. ’vaikkei’ (murt.). Syntymisen kiroaminen. Vrt. Jer. 20:14: ”Kirottu olkoon se päiwä, jona minä syntynyt olen; älköön se päiwä ole siunattu, jona minun äitini on minun synnyttänyt”; Raivottaret: ”Äiti, synnyttäjä, oi äitini / Yö, kuolleiden ja elävien / piinaksi minut / synnytit” (Aiskhylos 2003:321–324); Lear: ”Du verldsskakar-åska, / Slå klotets bugtning jemn och slät, spräck sönder / Naturensformer! / Spill med ens all såd, / Hvarafden otacksamma menskan alstras!” (Shakespeare 1851/1861, 53); Oidipus Kolonoksessa: ”Paras olisi ihmisen / olla syntymättä ollenkaan.” (Sofokles 1994, 85). ’eronnut’. ’isku, kämähdys’. ’kourassamme’. Vrt. Kal. 50:217–270, jossa Marjatta pyytää synnytyspaikkaa Ruotukselta ja tämän emännältä. Ruotus mainitaan jo ”Neitsy Maarian virressä” (Kanteletar III 6:104–157); nimi on kansanomainen muunnos Uuden Testamentin Herodeksesta. ’alamäkeä’. ’pyörii’. Vrt. elämän kulkua ohjaava ja inhimillistä onnea jakava pyörä, Fortuna, jonka kulussa ylämäkeä seuraa alamäki. Vrt. Hamlet (II:2): ”Fortuna, fy, du sköka! O, J gudar / Församlen er och krossen hennes välde / Och bryten hvarje löt från hennes hjul / Och rullen nafvet från Olympens branter, / Ja, ända ned till helvetet!” (Shakespeare 1847/1861, 1:227); Lear (II:4): ”Släpp taget genast, när ett stort hjul rullar utför en backe, så att icke din hals stryker, om du följer med; men går det stora hjulet uppför en backe, så följ du med i släptåg.” (Shakespeare 1851/1861, 11:43). ’iltaan’. ’kestitystä, ”nokan vuorausta”’ (vrt. ru fodra ’vuorata; ruokkia’). ’juhlaruokaa’ (murt.). ’murua, nokaretta’ (murt.). ’syyhyilemään’ (murt.). ’saanut käsiinsä, saavuttanut’. ’vääryydellä otetun varastaminen on sallittua’, sananparsi. ’pysähtyy’. ’näyttämölle’. ’tänä päivänä, tänään’ (murt.). ’tyhjäntoimittaja’. ’illalliseksi’ (murt.). ’viekkaan naisen mielen muuttaminen on vaikeaa’, sananparsi. ’käymme toimeen, käymme käsiksi’. ’sytytä’. ’tervassoihtusi’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. fackla; mahd. virhe, vrt. tervas-soittos). tässä: ’niin että’ (vrt. ru att). ’Kuoleman’ Vrt. Kal. 13: ”Surma jo suutansa avavi, / Kalma päätä kallistavi”. ’rynnäten’ (vrt. murt. ryntää ’rynnätä’). ’käykää kimppuun, hyökätkää’. ’väistyvät, siirtyvät sivuun’. ’hädän hetkellä’ (vrt. ru i nöd; mahd. virhe, vrt. hädän hetkessä). ’hylätä’ (vrt. ru överge). ’näyttää kuolleelta’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. bortdö, duka under). ’heittäytyivät; hyppäsivät’. ’hengetön’ (murt.). ’sovi, luonnu’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. lämpa sig efter någons vilja). Otsassa olevaa merkkiä on pidetty syyllisyyden ja syntipukin tunnuksena. Petturiin viittaava kristillinen kielikuva, vrt. Juudas, joka petti Jeesuksen. Suomalaisessa mytologiassa hiidet olivat pieniä ihmismäisiä olentoja, jotka asuivat Hiidessä eli Hiitolassa. Kristinuskon levittyä hiisiä alettiin pitää pahoina henkiolentoina. (Ks. esim. Kal. 13 ”Hiien hirven hiihdäntä”; Salmelainen 1852, 37–45, 238–246; Salmelainen 1854, 127–143; Castrén 1853, 109–114.) ’tempaisit’ (murt.). ’harjanteelta’ (murt.). ’jakkaraa, penkkiä’. ’tuhoaminen, hävitys’. ’myöntää’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. eftergifva). ’etenkin, erityisesti’. Vrt. sananlasku ”Jumala yksin tietää, missä nahkamme naulitaan”. ’yön’. ’järsi’ (murt.). ’Nyyrikki juoksi karkuun’. Vrt. sananparsi ”jollekulle kelpaa maa”. ’korkeus’. tässä: ’vilpittömästi, vakavasti’. ’koskaan’ (Kal.). Vanha maljankohotusfraasi. Vrt. Kal. 31:359–362, jossa Untamo miettii Kullervon myymistä: ”Joko vien Venäehelle / Tahi kaupin Karjalahan / Ilmariselle sepolle”. Oman tai huollettavan lapsen hylkäämisen teema. Vrt. Haudalla uhraajat: Orestes [äidilleen]: ”Häpeällisesti myit! Vapaan miehen pojan.” / Klytaimnestra:” Niinkö? Entä mitä sain sinusta maksuksi?” / Orestes: ”Se tiedetään, hävettää vain sanoa.” (Aiskhylos 2003:915–917.). Naisesta käytetty nimittelysana (vrt. lapsen nimitys nassikka). ’kiukkuinen, tulinen’, sananparsi. ’pesuansa, pyykkiänsä’. Maidon pinnalle nouseva rasvainen kerros. Vrt. sananparsi ”kuoria kermat maidon päältä”. ’koukkimaan, kauhomaan’. ’huusin kovasti, luikkasin’ (murt.). ’nautapaarma’. ’pujahtele, puikahtele’ (murt., mahd. virhe). ’keikahdan’ (murt.). ’vertauskuva’. Vrt. Macbeth (II:3): ”O vaknen, skaken bort / Er veka sömn, en skenbild blott af döden, / Och skåden döden sjelf!” (Shakespeare 1850/1861, 168). ’lusikallinenkin’ (vrt. murt. luska ’lusikka’). ’haukka nappasi kukon tunkiolta’, arvoitus. ’haukka’. ’kukon’. ’havujen hakkaaja’, arvoitus. ’kirvestä teroitetaan tahkolla’, arvoitus. ’tulta isketään tuluksilla eli piikivellä, tulusraudalla ja taulalla’, arvoitus (vrt. Ganander 1783, 5). ’ryyppykaveri’ (vrt. murt. olla keikassa ’olla humalassa’). ’kulauta, siemaise’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. klunk ’kumautus’). Kyynikki-nimi lienee Kiven oma luomus Kalevalan Annikki- ja Kyllikki-nimien mukaisesti. ’helposti loukkaantuva’ (murt.). ’roska’. ’perättömät puheet eivät vahingoita’, sananparsi. ’huhuja’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. rykte). ’kuvussa, holvissa’. ’laella’. ’pelko, kammo’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. afsky). Vrt. Raivottaret, jossa ulvovat ja valittavat Erinyit eli kostonhenget vainoavat Orestesta, äitinsä murhaajaa: ”Tämän elukan uhraamme / uhri saa laulun / se hulluksi huumaa / se mielen pirstoo” (Aiskhylos 2003:326–329). ’huohottaa’ (mahd. virhe, vrt. huosuttaa ’huohottaa, läähättää’). ’väkisin’. Kullervon melankolinen katumus- ja murhemonologi ja näytelmän käännepiste (peripeteia), jossa toiminnan suunta muuttuu päinvastaiseksi (ks. Aristoteles 2000, 1452a). ’lukemismahtisi, loitsuvoimasi’. Mahd. virhe, vrt. kuulee. ’pelottava, kammottava’. ’tuli, roihu’. ’Mene pois’. ’kellahtaa’ (murt.). ’talo’ (vrt. ru hus). Vrt. Macbeth (II:1): ”Man sparsam är i himlen; / Dess alla ljus ä’ släckta.” (Shakespeare 1850/1861, 160). ’hämärä’ (murt.). ’vahvistetusta, karkaistusta’. ’jousesta’. tässä: ’niin että’ (vrt. ru att). ’huuhkajan’. ’harhako, erehdyskö’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. villfarelse, förvillelse). tässä: ’soppeen, loukkoon’ (murt.). ’ryöstänyt’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. beröfva). Vrt. Agamemnon: ”Laivojen kuninkaille ilmestyivät lintujen kuninkaat / palatsin lähellä, / oikealla, keihäskäden puolella, / toinen musta, taempana toinen hohtavaa hopeaa, / ja pari syöksyi alas, / kaikkien katsoessa raateli / poikasista tiineen jänisemon, / lopetti sen viimeisen juoksun.” (Aiskhylos 2003:113–120). ’savupirtin uuni’. ’lattia’ (murt.). Viittaa tapaan tuoda siivottuun tupaan tuoreita lehtiä. ’asumattoman, paljaan’. ’puhekumppania’ (murt.). ’joutohetki illalla ennen pimeän tuloa, jolloin usein kokoonnuttiin tarinoimaan’ (vrt. Helenius s.v. sqvallertimme). ’kehrääjä(lintu)’. ’herää’. ’pesäkoloonsa’. tässä: ’vaikka’. ’pukeutuneena’. ’lokaa’. ’kun rapaa sadoit’. Vrt. sananparsi ”Ei vaikka taivas rapaa sataisi”. ’iltaisin, iltasilla’. ’suurehkoa takkatulta, pystyvalkeaa’. Tulentekovälineitä: piikivellä isketään karkkua eli tulirautaa, josta syntyvät kipinät sytyttävät sytykkeenä olevan taulan. Ukko on suomalaisen kansanperinteen ukkosen jumala, joka Kalevalassa esitetään kaikkien jumalien johtajana. ’roviolla’ (vrt. Lönnrot 1847 s.v. bål). ’joutua poltetuksi, tulla poltetuksi’. Rakennusten kattamiseen tarkoitettuja tuohia eli päreitä säilöttiin yleensä sadan kappaleen pakoissa pärepihdissä. ’rinnuspainiin, kauluspainiin’. tässä: ’uhmaten’. ’jakkaran, penkin’. Nimitys lehmälle, jolla on otsassa tähtimäinen kuvio. Otsassa olevaa merkkiä on pidetty syyllisyyden ja syntipukin tunnuksena; esim. tähtiotsaista härkää on pidetty syntipukin merkkiä kantavana uhrieläimenä. Viittaa kansanperinteessä pahaan, kammottavaan paikkaan, myöhemmin myös Helvettiin. ’elämääni, elinaikaani’. ’tuohitorvella’. Ensipainoksessa ei puhujanimen jälkeen ole repliikkiä, mahd. virhe. ’lavasteet’. Kansanrunoudessa sinipiika on tunnettu metsän naispuolisena haltiaolentona, jolta pyydettiin karjan suojelusta (vrt. Kal. 36:290–294). Kaleva on kansanrunoudessa esiintyvä paikannimi (vrt. Kalevala). Kalevaa on pidetty myös suomalaisten sekä Kalevalan runojen sankarien myyttisenä esi-isänä (Lönnrot 1835, 4–8). ’pohjoiseen, Pohjolaan’. ’pysähtyvät’. ’tännepäin’ (vrt. ru hitåt). Lemminkäisen epiteettinä Kalevalassa on ”kaunis Kaukomieli”. ’asukas, eläjä’. ’erään kuolleen haamu’. ’metsän’. ’suosimaa’. ’ukkosen, ukkosen jumalan’ (vrt. Lönnrot 1847 s.v. åska). Vrt. Raivottaret, jossa Klytaimnestran haamu vaatii Erinyitä kostamaan pojalleen (Aiskhylos 2003:94–139). ’heittäytyy’. ’lannistunut’. ’pilkaten’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. håna). ’parka, kurja’ (Kal.). tässä: ’nainen’. Pojasta käytetty hellittelynimitys (Kal.). Vrt. Kal. 15:146–148: [Lemminkäisen äiti etsii poikaansa:] ”Etkö nähnyt poikoani, / Kullaista omenatani, / Hopeista sauvoani?” Kysely toistuu samassa muodossa kolme kertaa. Kyselyt kuuluvat myös kansanrunoon ”Neitsy Maarian virsi” (Kanteletar III 6:512–581). ’onnettoman, kurjan’ (Kal.). ’tulipunaotsaisia urhoja’. Kansanperinteessä peikko on yleensä metsässä tai vuorella asuva iso ja ilkeä ihmismäinen olento. Vrt. esim. Salmelainen 1852 ja Salmelainen 1863. Vrt. Kal. 36:307–312. Vrt. Kal. 36:323–334, jossa repliikki on miekan puhuma. ’likoamaan’. ’lauhaa’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. ljum). ’karstaksi, karrelle’ (murt.). ’pelottava, kammottava’. tässä: ’kun’. ’tartuit, kävit käsiksi’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. angripa). ’painivat (rinnuspainia)’. Kalevalassa Pohjolan tyttären epiteetti on ”hämärän neito” (Kal. 19:36). ’peläten, kammoten’. ’yön’. ’itsemurhaan’ (vrt. Ahlman s.v. sjelfmördare). Vrt. Kal. 15:437–440, jossa Lemminkäisen äiti lähettää mehiläisen ”ylitse meren yheksän” hakemaan voiteita, joilla elvyttää kuollutta poikaansa. ’kyselet, tiedustelet’. Vrt. 2. Kor. 4:10: ”Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvää eli pahaa.” tässä: ’saavutat’ (murt. vrt. ru hinna ’ehtiä’, hinna upp ’saavuttaa’). Karjaloitsussa karhun puhuttelussa esiintyvä Tuonelanjoen toisintonimi, joka viittaa paikkaan, jossa karhulle luvattiin kynnet. Vrt. Kal. 32:379–381. ’suuri, vuolas’ (vrt. myös enojoki ’valtajoki’). tässä: ’anteliaat, satoisat’. Vrt. Odysseia, jossa Haades sijaitsee kaukana meren takana. Sen oviaukkoa vahtii korkea kallio, jonka juurella yhtyy jylisten kaksi virtaa; taivas on siellä usvan ja pilvien peittämä. (Homeros 10:508–515, 11:14–19.) ’kesyttääpä, lannistaapa’. ’hymyillen’. ’älköön’. ’miehekkäästi’ (vrt. Helenius 1838, Europaeus 1853 s.v. manlig). Rituaalinen loppunäytös. Vrt. Hamlet (V:2): ”Fort. Låt fyra höfdingar prins Hamlet bära, / Som det en krigsman egnar, till paradissäng. / Ty, om han blifvit konung, som en konung / Han säkert fört sig upp.” (Shakespeare 1847/1861, 302.)