Yhdesneljättä Runo.*

Kasvatti emo kanoja,* Suuren joukon joutsenia, Kanat aialle asetti, Joutsenet joelle saattoi; Tuli kokko, niin kohotti←, Tuli haukka, niin hajotti, Siipi-lintu, niin sirotti, → Yhen kantoi Karjalahan, Toisen vei Wenäjän maalle, 10. Kolmannen kotihin heitti. Minkä vei Wenäehelle, Siitä kasvoi kaupanmiesi, Minkä kantoi Karjalahan, Siitä se Kalervo kasvoi; Kunkapa kotihin heitti, Se sikesi Untamoinen Ison päiviksi pahoiksi, Emon mieli-murtehiksi. Untamoinen verkot laski* 20. Kalervon kalavetehen; Kalervoinen verkot katsoi, Kalat konttihin kokosi; Untamo utala miesi Sepä suuttui ja vihastui, Teki soan sormistansa, Kämmenpäistänsä keräjät, Toran nosti totkusilta, Artin ahven-maimasilta. Torelivat, tappelivat, 30. Eikä voita toinen toista; Minkä toistansa tokasi, Sen sai itse vastahansa. Jopa tuosta toisen kerran, Kahen, kolmen päivän päästä Kalervoinen kauran kylvi Untamon tuvan ta'aksi. ← Untamolan uljas uuhi Söi Kalervon kaura-kylvön; 23: 2. uhkea; ripsas. 27: 3. kalan rääsyistä. 28: 1. riidan; 2. kutu-ahvenista. Kalervoisen kärtsä koira 40. Repi uuhen Untamolta. Untamo uhittelevi Kalervolle veljellensä, Surmata su'un Kalervon, Lyöä suuret, lyöä pienet, Koko kansan kollahella←, Tuvat polttoa poroksi. ← Laittoi miehet miekka vyölle, Urohot ase kätehen, Pojat pienet piikki vyölle←, 50. Kaunot kassara olalle; Läksi suurehen sotahan Vasten veljeä omoa. Kalervoisen kaunis minjä* ← Istui ikkunan lähellä, Katsoi ulos ikkunasta, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko tuo savu sakea, ← Vai onpi pimeä pilvi Noien peltojen perillä, 60. Kujan uuen ulkopäässä?" Ei ollut ume umakka, Eikäpä savu sakea, Ne oli Untamon urohot, → Tulla suorivat sotahan. Tuli Untamon urohot, Saivat miehet miekka vyöllä, Kaatoivat Kalervon joukon, Su'un suuren surmasivat, Talon polttivat poroksi, 70. Tasoittivat tantereksi. Jäi yksi Kalervon impi Kera vatsan vaivaloisen, Senpä Untamon urohot Veivät kanssansa kotihin Pirtin pienen pyyhkiäksi, ← Lattian lakaisiaksi. Oli aikoa vähäisen,* Syntyi pieni poikalapsi Emollen osattomalle; 80. Miksi tuo nimitetähän? Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi. Pantihinpa poika pieni,* Orpolapsi laitettihin Tuutuhun tutajamahan, Kätkyehen liekkumahan. Liekkui lapsi kätkyessä, Lapsi liekkui, tukka löyhki, Liekkui päivän, liekkui toisen; 90. Jopa kohta kolmantena Kun tuo poika potkaisihe, Potkaisihe, ponnistihe, Katkaisi kapalovyönsä, Pääsi päälle peittehensä, Särki liekun lehmuksisen, Kaikki riepunsa revitti. Nähtihin hyvä tulevan, Keksittihin kelpoavan; Untamola vuottelevi 100. Tätä tästä kasvavaksi, Mieltyväksi, miestyväksi, Oikein urostuvaksi, Saavaksi sataisen orjan, Tuhantisen turpuvaksi. Kasvoi kuuta kaksi, kolme, Jopa kuuna kolmantena Poika polven korkeuisna Alkoi itse arvaella: ← "Kunpa saisin suuremmaksi,* * 110. Vahvistuisin varreltani, Kostaisin isoni kohlut, Maksaisin emoni mahlat." 39: 2. äkeä; vihainen. 50: 2. vesakirves. 61: 3. sumu; usva. 111: 3. lyömät. 112: 3. s. o. veret. Saipa kuulla Untamoinen,* * Itse tuon sanoiksi virkki: "Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo." Urohot ajattelevat,* Akat kaikki arvelevat, Minne poika pantanehe, 120. Kunne surma saattanehe. Pannahanpa puolikkohon←, Työnnetähän tynnyrihin, Siitä vieähän vetehen, Lasketahan lainehesen. Käyähänpä katsomahan Kahen, kolmen yön perästä, Joko on hukkunut vetehen, Kuollut poika puolikkohon. Ei ole hukkunut vetehen, 130. Kuollut poika puolikkohon, Poika oli pääsnyt puolikosta, Istui aaltojen selässä, Vapa vaskinen käessä, Siima silkkinen perässä, Onkivi meren kaloja, Merivettä mittoavi: Melkein meressä vettä, Kun on kaksi kauhallista, Oisko oikein mitata, 140. Osa kolmatta tulisi. Untamo ajattelevi: "Mihin poika pantanehe, Kunne tuo tuhottanehe, Kusta surma saatanehe?" Käski orjansa kerätä Koivuja kovia puita, Honkia sata-havuja←, Tiettäviä tervaksia Yhen pojan polttimeksi, 150. Kullervon kaottimeksi. Koottihin, keräeltihin Koivuja kovia puita, Honkia sata-havuja, Tiettäviä tervaksia, Tuohia tuhat rekeä, Sata syltä saarnipuita; Tuli puihin tuiskattihin Roviohon roiskattihin, Siihen poika paiskattihin,* 160. Keskelle tulen palavan. Paloi päivän, tuosta toisen, Paloi päivän kolmannenki, Käytihin katsastamahan: Poik' oli porossa polvin, Kypenissä kyynäsvarsin, Hiilikoukkunen käessä, Millä tulta kiihottavi, Hiiliä kokoelevi Katomatta karvankana, 170. Kutrisen kähertymättä. Untamo äitteleikse←: "Mihin poika pantanehe, Kunne tuo tuhottanehe, Surma tuolle saatanehe?" Poika puuhun hirtetähän, Tammehen ripustetahan. Kului yötä kaksi, kolme, Saman verran päiviäki, Untamo ajattelevi: 180. "Aik' on käyä katsomahan, Joko Kullervo katosi, Kuoli poika hirsipuuhun." Laittoi orjan katsomahan, Orja toi saman takaisin: "Ei ole Kullervo kaonnut, Kuollut poika hirsipuuhun; Poika puuta kirjoittavi, Pieni piikkonen käessä, Koko puu kuvia täynnä, 190. Täynnä tammi kirjoitusta, 171: 2. lausui vihassa. 188: 2. puikko. Siinä miehet, siinä miekat, Siinä keihä'ät sivulla." Mitäs autti Untamoisen* Tuon pojan katalan kanssa; Kuinka surmat suoritteli, Kuinka kuolemat sukesi, Poika ei puutu surman suuhun, ← Eikä kuole kuitenkana. Piti viimeinki väsyä 200. Suorimasta surmiansa, Kasvatella Kullervoinen, Orja poikana omana. Sanoi Untamo sanansa, Itse virkki, noin nimesi: → "Kun elänet kaunihisti, Aina siivolla asunet, Saat olla talossa tässä, Orjan töitä toimitella, Palkka pannahan jälestä ←, 210. Ansiosta arvatahan, Vyöhyt vyöllesi korea, Tahi korvalle kolahus." Kun oli Kullervo kohonnut,* * Saanut vartta vaaksan verran←, Tuopa työlle työnnetähän, Raaolle rakennetahan Lapsen pienen katsontahan, Sormipienen souantahan: → "Katso lasta kaunihisti, 220. Syötä lasta, syö itseki, Rievut virrassa viruta, Pese pienet vaattehuiset!" Katsoi lasta päivän, kaksi,* Käen katkoi, silmän kaivoi, Siitä kohta kolmannella Lapsen tauilla tapatti, Rievut viskoi virran vieä, Kätkyen tulella poltti. Untamo ajattelevi:* 230. "Ei tämä tähän sopiva Lapsen pienen katsontahan, Sormipienen souantahan; En tieä, kuhun panisin, Kulle työlle työnteleisin, Panenko kasken kaa'antahan?" Pani kasken kaa'antahan. Kullervo Kalervon poika, Tuossa tuon sanoiksi virkki: "Äsken lienen mies minäki, 240. Kun saan kirvehen kätehen, Paljo katsoa parempi, Entistäni armahampi, Lienen mies viien veroinen, Uros kuuen kummallinen." Meni seppolan pajahan, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni, Taos mulle tapparainen, → Tao kirves miestä myöten, ← 250. Rauta raatajan mukahan! Lähen kasken kaa'antahan, Solkikoivun ← sorrantahan." Seppä tarpehen takovi, Kirvehen kerittelevi; Saip' on kirves miestä myöten←, Rauta raatajan mukahan. Kullervo Kalervon poika Hioi siitä kirvehensä, Päivän kirvestä hiovi, ← 260. Illan vartta valmistavi. Suorihe → kasken ajohon Korkealle korpi-maalle, Parahasen parsikkohon, Hirveähän hirsikköhön. Iski puuta kirvehellä, Tempasi tasaterällä; 216: 1. työlle; työnteolle. 252: 1. solkikoivu: suora, sileä koivu. 263: 2. tukkimetsään. Kerralla hyvätki hirret, Pahat puolella menevi. Vihoin kaatoi viisi puuta, 270. Kaiketi kaheksan puuta, Siitä tuon sanoiksi virkki, Itse lausui, noin nimesi: "Lempo tuota raatakohon, Hiisi hirret kaatakohon!" Kavahutti kannon päähän←, Niin → huhuta heiahutti, Vihellytti, viuahutti, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sini kaski kaatukahan, 280. Koivu solki sortukahan, Kuni ääni kuulunevi, Kuni vierrevi ← vihellys!" "Elköhön vesa venykö←, Elköhön koretko ← korsi Sinä ilmoisna ikänä, ← Kuuna kullan valkeana Kaskessa Kalervon poian, Otoksessa oivan miehen!" "Ottaisiko maa orahan, 290. Nousisiko nuori laiho, Sekä korsi korteuisi, Jotta varsi varteuisi, Elköhön tereä ← tehkö, Varsi päätä valmistako!" Untamoinen mies utala Kävi tuota katsomahan Kaskea Kalervon poian, Ajamoa ← uuen orjan: Ei kaski kaselle tunnu, ← ← 300. Ajamaksi nuoren miehen. Untamo ajattelevi:* "Ei tämä tähän sopiva: Hyvän hirsikön pilasi, Kaatoi parsikon parahan; En tieä, kuhun panisin, Kulle työlle työnteleisin, Panenko aitojen panohon?" Pani aitojen panohon. Kullervo Kalervon poika 310. Jopa aitoa panevi, Kohastansa ← kokkahongat Aiaksiksi asettelevi, Kokonansa korpikuuset Seipähiksi pistelevi, Veti vitsakset lujahan Pisimmistä pihlajista, Pani aian umpinaisen, Veräjättömän kyhäsi, Siitä tuon sanoiksi virkki, 320. Itse lausui, noin nimesi: "Ku ei lintuna kohonne, Kahen siiven siuotelle, Elköhön ylitse pääskö Aiasta Kalervon poian!" Untamo osaelevi Tulla tuota katsomahan Aitoa Kalervon poian, Sota-orjan sortamoa←. Näki aian aukottoman, 330. Raottoman, reiättömän, Jok' oli pantu maa-emästä←, Ylös pilvihin osattu. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei tämä tähän sopiva: Pani aian aukottoman, Veräjättömän kyhäsi, Tuon on nosti taivosehen, Ylös pilvihin kohotti, En tuosta ylitse pääse, 340. Enkä reiästä sisälle; En tieä, mihin panisin, Kulle työlle työnteleisin, Panenko puimahan rukihit?" Pani puimahan rukihit. 343: 2. tappamaan. Kullervo Kalervon poika Jo oli puimassa rukihit: Pui rukihit ruumeniksi, Olet kaunaksi kaotti. Tulipa isäntä tuohon, 350. Kävi itse katsomahan Puintoa ← Kalervon poian, Kullervoisen kolkintoa←: Rukihit on ruumenina, Olet kaunoina kahisi. Untamo äitteleikse:* "Ei ole tästä raatajasta, Kulle työlle työntänenki, Työnsä tuhmin turmelevi; Joko vien Wenäehelle, 360. Tahi kaupin Karjalahan Ilmariselle sepolle, Sepon paljan painajaksi?" Möi siitä Kalervon poian, Pani kaupan Karjalahan Ilmariselle sepolle, Takojalle taitavalle. Minpä seppo tuosta antoi? Äiän seppo tuosta antoi: Kaksi kattila-rania, 370. Kolme koukun puoliskoa, Viisi viikate-kulua, Kuusi kuokan kuolioa Miehestä mitättömästä, Orjasta epäpäöstä.

Sananselitykset äiti kana : lapsiKana monesti neidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta. joutsen : (tilapäisesti) lapsi kotkaKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). kohottaa : nostaa ilmaan hajottaa : ajaa levälleen sirottaa : lennättää sinne tänne, hajottaa, levittää Lönnrot kommentoi säkeitä 8−10: "Karjala niin tässä kuin muuallaki mainitaan eri paikkana" (Lna 121). heittää : jättää olemaan, antaa ollaVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91); lyödä, iskeä (3:75); jättää kesken, jättää johonkin olotilaan (19:32; 26:233); jättää oman onnensa nojaan, hylätä (38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537) (Jussila 2009). kauppias Kullervon isä ja Untamon veli, veljesviharunojen päähahmoja kenetpä, minkäpä Untamo, Kalervon veli ja murhaaja, Kullervon vastustaja; veljesviharunojen päähahmojaKalervon veljeä tarkoittavan Untamoinen-nimen rinnakkaismuotoja ovat Untamo ja Unto (Niemi 1910: 259).Vrt. Untamo-nimen toinen tarkoite Kalevalassa: maan alla vainajana nukkuva suuri tietäjä, Antero Vipunen (5:17, 21; 16:205) (Turunen 1979; Jussila 2009). iso : isä mielimurre : suru, masennus, harmi kontti : tuohisuikaleista kudottu selkälaukku nopea, kiivas; viekas mies Lönnrot kommentoi säkeitä 25 ja 26: "Ei voinut sormiaan ja kämmenpäitään hillitä" (Lna 121). oikeuden istunto, käräjätKeräjät-sana tarkoittaa vapaiden miesten pitämää kokousta, jossa muinaissuomalaiset ja -germaanit päättivät yhteisöjensä asioista. Arkeologisten löytöjen, varhaisen historiallisen tiedon ja paikannimien perusteella käräjät pidettiin tavallisesti taivasalla. Kokouksissa laadittiin lait, päätettiin sodasta ja rauhasta sekä ratkaistiin siviili- ja rikosoikeudellisia asioita jo ennen historiallista aikaa. (Turunen 1979.) totkuset : kalan perkaamisjätteet artti : riita, jupakka ahvenmaimanen : ahvenen poikanen tokasta : tökkäistä; lausahtaa harkitsematta, töksäyttää Lönnrot kommentoi säettä 36: "Untamon rajojen sisälle, lähelle Untamon taloa" (Lna 121). Untamola : Untamon talo, asuinpaikkaLönnrot on itse sovittanut Untamola-nimen Kalevalan säkeisiin, ks. myös 15:576; 36:236 (Genetz 1901: 173; Turunen 1979). kaurakylvö : kasvava kauranoras, taimikko äkäinen, vihainen, rähisevä kollaella : lyödä kuoliaaksi, hävittää, kolhia Lönnrot kommentoi säettä 46: "Voitetulle viholliselle silloin tehtiin kaikenlaista armottomuutta, talot poltettiin j. n. e." (Lna 121). uros : mies, miehinen mies piikki : pistoase, tikari, pieni miekka kauno : komea nuorukainen; tyttö, neitoLönnrot kommentoi sanaa: "'Kaunot', mitenkä selitettävä? = kauniit, komeat pojat, nuorukaiset? = kaunoiset lapset? Aseesta, kassarasta, päättäin, luulisi lapsia tarkoitettavan, miltei tyttöjä? Kaunot = tytöt, neidot, sillä ne juuri olivat kassaraan tottuneet, kun kaskea hakattaissa saivat kassaroimisen työksensä. Sentähden Karjalassa vieläki, kun tytär miehelle lähtee, aina annetaan kassara myötänsä." (Lna 123.)Vrt. kauno hellittelysanana Kalevalassa sulhasesta (23:134, 246, 648 ym.), mielitietystä (23:486) ja neidosta (18:399). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.)Karjalan kielessä kauno(i) substantiivina 'koristus, koriste; korea vaate' ja adjektiivina 'kaunis' (KKS). kaskiviljelyssä käytetty työkaluKoukkumaisesta terästä ja varsiosasta koostuvaa kassaraa käytettiin pensaiden ja oksien katkomiseen, mutta se näyttää lisäksi toimineen joissakin tapauksissa myös sota-aseena (Turunen 1979). miniä virkkoa : puhua, sanoa, kertoa nimetä : lausua, sanoa painokkaasti Lönnrot kommentoi säkeitä 57−60: "Runo kuvallisesti vertaa suuren sotajoukon savuun tahi sumuun, joka tav. peittää isomman alan maata" (Lna 121). kuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tieVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149 ym.) (Turunen 1979). sumu, usva, tihkusade pilvinen, sumuinen tulla suoria : tehdä tuloa saada : tulla, saapua nainen, neitoRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (I4 817; myös 836, 905, 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES). raskaan vatsan kanssa, raskaana Lönnrot kommentoi säkeitä 75 ja 76: "Orjan tavallisille töille s. o. orjuuteen" (Lna 121). osaton : kovaosainen, onneton, kurja Kullervo : Kalervon poika, kostonhimoinen ja kovan kohtalon kokeva Kalevalan keskushahmoKullervo on Kalevalan traagisen Kullervo-runoston (runot 31−36) päähahmo, josta tulee kurjan kohtalon seurauksena pahainen orja. Lönnrotin tarkoituksena näyttää olleen synkän murhenäytelmän luominen, jossa Kalervon ja Untamon välinen vähäinen riita johtaa molempien veljesten perheiden tuhoon (Kaukonen 1956: 486−492). Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 54 (tässä 82): "Sanoi pilkalla sotijaloksi, kun Kalervon koko sotaväki nyt oli siihen poikaan supistunut" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.Sana sotijalo merkitsee sotasankaria (Jussila 2009). tuutu : kehto, lapsen vuode tutajaa : keinuaVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vapista, täristä (24:508) (Turunen 1979). liekkua : heilua, keinuaLiekkua-verbi esiintyy esimerkiksi suomen kaakkoismurteissa ja inkeroisessa merkityksessä 'keinua, heilua' ja karjalassa merkityksessä 'keinua, kiikkua; keikkua, liikkua' (SSA2 s.v. liekkua). löyhkiä : lepattaa, liehua potkaista, refl. potkaisihe : potkaisi itsensä, ponkaisi ponnistaa, refl. ponnistihe : ponnistautui kapalovyö : kangaskaistale, johon pikkulapsi kiedottiin Lönnrot kommentoi säettä 95: "Lehmuspuuta käytettiin kapineiksi, joita tahdottiin sievemmän näköisiksi" (Lna 121).Sana liekku tarkoittaa lapsen vuodetta, kehtoa (Turunen 1979; Jussila 2009). revittää : repiä rikki, kiskoa irti, hajottaa vuotella : odotella mieltyä : viisastua, saada järkeäVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ihastua, kiintyä (10:84); suostua, leppyä (46:473) (Jussilla 2009). miestyä : kasvaa mieheksi, miehistyäVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: suostua, tulla suosiolliseksi (14:31) (Turunen 1979; Jussila 2009). urostua : kasvaa mieheksi, miehistyä saada : tulla joksikin, valmistua, kasvaa, varttua satainen : sadan rahan arvoinen, arvokas, kallis orja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelijaOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.) Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). tuhantinen : tuhannen rahan arvoinen, kallisarvoinen turpua : kasvaa, varttua Lönnrot kommentoi säkeitä 108–112: "Untamoisen pelon runo kääntää lapsen mietteeksi; mahlat s. o. kyynelet" (Lna 121). kohlu : kolhaisu, isku mahla : kyynel Lönnrot kommentoi säkeitä 119 ja 120: "Raakamielisimmätkin ihmiset usein kavahtavat suoraan surmata sitä, jota vihaavat, jonka tähden laittavat hänen muulla tavalla vaaraan" (Lna 121). minne saada : panna, laittaaLönnrot on korjannut sanan muotoon saatanehe luennoilla käyttämäänsä Kalevalan toisen painoksen kappaleeseen (Lna 39). puolikko : tynnyri, puuastiaPuoli-sanan johdos puolikko on tarkoittanut suomen murteissa puolen tynnyrin astiamittaa, kaljatynnyriä, isoa puuastiaa (SSA2 s.v. puolikko). mistä Lönnrot kommentoi säkeitä 146−148: "Kaikenlaisia hyvin palavia puuaineita" (Lna 121). satahavu : oksiltaan tiheä, runsashavuinen tiettävä : tarkoitukseen sopiva, tietynlaatuinen tervas : pihkainen, tervaa sisältävä puuaines poltin : polttoaines kadotin : surmaamiseen käytetty väline, keino tai aines syli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väliSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. tuiskata : tuikata, sytyttää, väläyttää roiskata : viskata, paiskata poro : tuhkaVrt. Kalevalassa poro kesystä peurasta (3:168; 13:77) ja pesuaineena käytetystä tuhkalipeästä (18:299) (Jussila 2009). kyven : kipinä, tuhkahöytyvä hiilloksen kohentamiseen käytetty väline kiihottaa : kohentaa, kasvattaa katoa : kadota kutrinen : hius äitellä, refl. äitteleikse : kiukuttelee, äkäilee, lausuu vihoissaan Tammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 109−114 (tässä 187−192): "Piirusteli tammeen kuvia sotahaluisen mielensä osotteeksi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.Sana kirjoittaa 'piirtää, piirustaa'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: koristella ompelein (25:584). (Turunen 1979.) piikkonen : piikki, puikko, naula kirjoitus : piirustus, kuva auttaa : tulla neuvoksi, tepsiä suoritella : laitella (valmiiksi) sueta : luoda, synnyttää, valmistaa, tuottaaVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378); muodostua, varttua (9:276; 30:255) (Turunen 1979). Lönnrot kommentoi säettä 197: "Surma eläväksi olennoksi kuvattuna" (Lna 121).Lönnrot on yleensä katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella oleviksi, vaaniviksi olennoiksi. (Turunen 1979.)Karjalan kielessä surma 'kuolema, surma' (myös personoituna olentona) (KKS).Sana puuttua 'joutua johonkin' (Jussila 2009). suoria : hankkia, valmistella Lönnrot kommentoi säkeitä 205−206: "Lausesanain arvelotapa osottaa, kuinka vähä Untamolla oli toivoa Kn kauniista elämisestä" (Lna 121). kunnolla, siivosti panna : määrätä; sopia jälkikäteen, myöhemmin ansio : aikaansaannos, työn arvo arvata : arvioida vyö kolahdus : isku, läimäys kohota : kasvaa, varttua vaaksa : pituusmitta, peukalon ja etusormen väli kämmenen ollessa levitettynäVaaksa on pituudeltaan noin 20−25 cm. raato : ruumiillinen työ, askareVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ruumis (30:386) (Turunen 1979; Jussila 2009). rakentaa : panna tekemään, määrätä sormipieni : pienisorminen soudanta : kehdon keinuttaminen Lönnrot kommentoi säkeitä 219−222: "Varotussanat Kullervoiselle" (Lna 121). vaattehuinen : pienikokoinen vaate Lönnrot kommentoi säkeitä 224−228: "Runollinen suurennus. Kullervo huolettomalla hoidollaan antoi lapsen kätensä taittaa, sen silmät kipeytyä ja suutuksissaan viimein hävitti koko kätkyen riepuinensa, joita enää ei tarvittu." (Lna 121.) Lönnrot kommentoi säettä 230: "Merkittävä on, että U. ei suuttunut pahemmin; melkein vetää syyn itsensä päälle, kun oli Kn niin sopimattomaan työhön asettanut" (Lna 121). mihin mille sitten, vasta sittenAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). armas : mieluinen, suloinenVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. kuudenkummallinen : kuuden veroinen, kuutta vastaava seppola : sepän talo veikkonen : veli; ystävä Lönnrot kommentoi säettä 249: "Oikein kunnon kirves kun olen kunnon mieski" (Lna 121). solkikoivu : pitkä ja solakka koivu tarve : esine, tarvekalu keritellä : kiirehtiä, nopeasti valmistaa saada : tulla valmiiksi, syntyä Lönnrot kommentoi säettä 259: "Runo osottaa pitkällä hiomisella, kuinka teräväksi K. laitti kirveensä" (Lna 121). suoria, refl. suorihe : lähti, hankkiutui kasken ajo : kaskenkaato Lönnrot kommentoi säkeitä 263 ja 264: "Arvattavasti kokonaan toiseen paikkaan kun minkä U. oli neuvonut" (Lna 121).Sana parsikko tarkoittaa mäntymetsää, tukkimetsää (Turunen 1979). hirsikkö : metsä, josta saadaan rakennushirsiä vihaisena, vihoissaanLönnrot kommentoi sanaa: "Vihoin tässä paikassa = vihdoin, mutta 32:103 ja 43:417 = vihaisesti, rajusti, vahingollisesti? Taitaa tähänki paikkaan jälkim. merkitys sopia – –." (Lna 123.) paholainen, piru; Hiiden toistonimiLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä ja nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) mytologinen paikka tai olentoHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) kavahuttaa : hypätä nopeasti huhuta heiahuttaa : huutaa pitkään ja kuuluvasti vihellyttää : viheltää viuahuttaa : viheltää, päästää kimeä ääni Lönnrot kommentoi säkeitä 279−282: "Sinne asti – kunne; ni vanha sijapääte" (Lna 121).Sana sini 'niin kauas' (Jussila 2009). solkikoivu kuin vierrä : kulkea, kantaaSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269–270). venyä : kasvaa pituutta korjeta : nousta korkeammaksi, kasvaa ikinä, milloinkaan ikinä, milloinkaan, koskaan otos : kaskimaa, joka on otettu tai otetaan käyttöön kasvava vilja korteuta : kasvaa kortta, muodostua korreksi varteuta : kasvaa vartta, muodostua varreksi terä : tähkä ajaa : kaataa kaskea Lönnrot kommentoi säkeitä 299 ja 300: "Ei ole kasken näkönenkään" (Lna 121). Lönnrot kommentoi säkeitä 303 ja 304: "Untamo pahoittelee hyvän metsänsä menettämisestä" (Lna 121). kohdastaan : suoraan, karsimatta, sellaisenaan kokkahonka : suurikokoinen, veneen kokkapuuksi kelpaava honka; koukkuinen puu aidas : kaltevassa tai vaakasuorassa asennossa oleva aitapuu vitsas : nuoresta ja taipuisasta puusta tehty side, jolla aidan seipäät kiinnitettiin pareiksi ja johon aitapuut nojasivat kuka, joka panna : rakentaa siuotella : liitää nopeasti ja keveästi, livahdella osaella : hakeutua, etsiytyä sotaorja : sodassa saatu orja sortaa : kaataa useita puita peräkkäin toistensa päälle niin, että niistä muodostuu aita maaemä : maa, maankamara, maaperä osata : rakentaa Lönnrot kommentoi säkeitä 339 ja 340: "En pääse tavalla enkä toisella katsomaan aidattua maata" (Lna 121). ruumen : kevyt olkien, tähkien tms. puimajäte kauna : akana, jyvän kuoriosa puinta : viljan puiminen kolkinta : kolisevaa, kolkuttavaa ääntä aiheuttava puiminen taitamattomasti, tyhmästi, pahasti Lönnrot kommentoi säettä 359: "Osottaa orjia myödyksi milloin maamiehille milloin ulkomaalaisillenki. Osto=orja." (Lna 121.) kauppia : kaupata seppo Ilmarinen : Kalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja, Pohjolan neidon kosijaIlmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä, myyttisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Kalevalassa Ilmarisen useampiin, toisistaan erilaisiin runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.) palja : suurikokoinen vasara, moukari, leka painaja : iskijä, takoja, käyttäjä minkäpä Lönnrot kommentoi säettä 368: "Runo pilkallisesti käyttää sanaa äijän" (Lna 121).Sana äijä(n) karjalan kielessä 'paljon' (KKS). kattilarani : rikkinäinen pata koukku : koukkumainen työväline, hiilikoukku tai padan kannatinkoukku viikatekulu : kulunut, vanha viikate kuolio : rämä, kelpaamaton kalu epäpätö : kelvoton, kunnoton, huono

Kommentaarit folkloristiikka Runo 31 Untamon ja Kalervon veljesriidasta kertovan runon Lönnrot liitti osaksi Kullervon tarinaa vasta vuoden 1849 Kalevalassa. Tämä johtui siitä, että Lönnrot sai runon muistiinpanoja haltuunsa 1840-luvulla. Kerääjinä olivat D. E. D. Europaeus ja H. A. Reinholm, jotka kiersivät Etelä-Karjalassa ja Inkerissä vuosina 1845−1848 (myös vuonna 1849, mutta tuolloin tallennettu runoaineisto ei ehtinyt enää Lönnrotin käyttöön). Molemmat tallensivat Kullervo-runoja, jotka kertoivat Untamon ja Kalervon riidasta ja siitä ihmeellisesti selvinneestä Kalervon pojasta. (Kaukonen 1979: 143−152.) Lönnrot kehitteli veljesriitaa osaksi Kullervo-runoa Vanhan Kalevalan jälkeen, työversioonsa (Borenius ja Krohn 1895: 185−191), jonka muistiinpanot on pääosin kirjoitettu 1840-luvulla Uutta Kalevalaa toimittaessa (Borenius ja Krohn 1895: I). Kalevalaan vaikuttaneet veljesriidasta kertovat runot ovat peräisin pääosin Inkerin alueelta (IV1 13, IV1 66, IV1 74, IV1 250, IV1 297, IV1 394, IV1 638, IV1 639; V1 291, V1 296, V1 297, V1 298, V1 299, V1 301, V1 308, V1 310, V1 326). Kolme tallennetta on Etelä-Karjalan Sakkolasta (XIII1 458, XIII1 459, XIII1 460) sekä kaksi Pohjois-Karjalasta (VII1 889, ks. myös VII1 887) ja Aunuksesta (II 234, II 236). Useassakin Lönnrotin tiedossa olleessa runossa veljesriita yhdistyy Kalevanpojan kostoon (II 234, II 236; IV1 13, IV1 638; V1 291, V1 296, V1 301, V1 308, V1 310, V1 326; myös VII1 887; XIII1 458). folkloristiikka Säkeet 1−18 / Syntymä Kullervon tausta esitetään runon alussa. On kolme veljestä, joista yksi kasvaa Venäjällä, toinen Karjalassa ja kolmas kotona. Lönnrot kuvasi Untamoa seuraavasti: "maailmassa mies tulee joksiki, kotinurkissa usein ei muuksi, kun vanhempainsa ristiksi" (Lna 121: säkeet 16−18). Väinö Kaukosen (1956: 263) mukaan Lönnrot sovitti säkeet seuraavien toisintojen pohjalta (V1 296; XIII1 459, XIII1 460, XIII1 472). Ks. myös V1 297, jossa lauletaan muutaman säkeen verran veljesriidasta. Kasvatti emo kanoja -aihelma esiintyy myös toisissa runoyhteyksissä (V2 350, V2 897; VI1 23, VI1 707, VI1 709, VI1 711, VI1 719, VI1 721, VI1 755; XIII1 2021, XIII1 2024, XIII1 2027, XIII1 2028, XIII1 2299). Lönnrotin käytössä olleessa aineistossa Kalervo mainitaan vain muutamissa inkeriläisissä tallenteissa (IV1 394; V1 296, V1 301) sekä yhdessä eteläkarjalaisessa tekstissä (XIII1 460). Runoissa esiintyy myös Kalerva (IV1 13, IV1 639; V1 296), Kalervainen (V1 296) tai Kalervikko ja Kalervoinen (IV1 66, IV1 638; V1 298, V1 299, V1 308). folkloristiikka Säkeet 19−52 / Veljesriita Untamon ja Kalervon riidassa on myyttisiä ja raamatullisia veljesriidan piirteitä (Kupiainen 2004: 106−107; Kuusi 1980: 228−229). Untamo osoittaa omaavansa yliluonnollisia voimia, sillä Kalevalan kertoja kuvaa, kuinka Untamo "Teki soan sormistansa, / Kämmenpäistänsä keräjät" (UK 31: 25−26). Säepari pohjautuu inkeriläiseen mallirunoon (IV1 638: 13−14; Kaukonen 1956: 263), mutta esiintyy myös muissa inkeriläisissä veljesriita-runoissa: IV1 66, IV1 74, IV1 297, IV1 340; V1 291. folkloristiikka Säkeet 53−76 / Untamon sota Untamon joukot surmaavat Kalervon perheen ja polttavat talon maan tasalle. Tämän lisäksi Untamo ottaa mukaansa Kalervon raskaana olevan vaimon kotiorjaksi, "pirtin pienen pyyhkijäksi, / lattian lakaisijaksi" (UK 31: 75−76). Myöhemmin Kullervo-runossa kerrotaan, kuinka Kullervo löytää kuolleeksi luullun perheensä (UK 34). Tähän epäjohdonmukaisuuteen Lönnrot vastasi seuraavasti: Tässä minä olen tehnyt väärennöksen runoihin; niiden mukaan näet Untamo ei olisi ainoastaan uhannut, vaan myös todella lyönyt kuoliaaksi kaiken Kalervon väen paitsi Kullervon. Mutta koska samojen runojen mukaan Kullervon vanhemmat ja sisarukset sittemmin ovat elossa, on minun täytynyt auttaa heitä pääsemään hengissä pakoon, mikä toki oli helpompaa kuin herättää heidät henkiin, sitten kun heidät kerran oli lyöty kuoliaaksi. (Litteraturblad 1848, nr. 12). Varsinaisissa Untamon ja Kalervon riidasta kertovissa runoissa ei Kalevalan kaltaista ristiriitaisuutta ole. Tavallisesti runot toteavat, että riidan jälkeen jää yksi poikalapsi, Kalevan poika (mm. IV1 66, IV1 638; V1 308; II 234; VII1 889; XIII1 460). Lönnrot on seurannut tässä Välilehditetyn Kalevalan säkeitä, jotka myötäilevät kansanrunojen mallia yhden poikalapsen henkiinjäämisestä, mutta muokannut säkeen seuraavasti: "Jäi yksi Kalervon impi" (ks. Kaukonen 1956: 264). folkloristiikka Säkeet 77−82 Kullervo ei esiinny kansanrunoissa samanlaisena kuin Kalevalassa, vaan Kalevanpoika / Kullervo yhdistyy useisiin erilaisiin sankari- ja jättiläishahmoihin (Krohn 1885: 519−520; Siikala 2012: 226−230). Kullervo Kalevan pojasta lauletaan eri runoyhteyksissä (Kalevanpojan kosto, Paimenen kosto, Lemminkäisen virsi, Kullervon sotaanlähtö, Kuolon sanomat, Sisaren turmelus). folkloristiikka Säkeet 83−104 / Väkivahva lapsi Kullervo-lapsella on raakaa voimaa, jonka avulla tämä vastasyntyneenä rikkoo kehtonsa ja katkaisee kapalovyönsä. Untamolle pojan väkivoimat ovat todiste siitä, että Kullervosta saadaan kelpo orja. Lönnrot on säeselvityksen mukaan muodostanut kokonaisuuden seuraamalla kahta inkeriläistä H. A. Reinholmin tallennetta (IV1 638, IV1 639) sekä varhaista Gananderin Kalevanpoika-tallennetta (XII1 122) ja A. Ahlqvistin tekstiä Ilomantsista (VII1 889) (Kaukonen 1956: 264). Ainoastaan Kalevanpojan ensimmäiset tallenteet sisältävät kuvauksen vastasyntyneen lapsen voimista: "Heti kohta kolmi-öissä, / katkasi kapalo-vyönsä" (XII1 122: 4−5; XII1 120, XII1 121). Väkivahvan pojan syntymä ja työnteot ovat esillä jo Vanhassa Kalevalassa, jossa pohjana ovat samaiset Kalevanpojan muistiinpanot (mm. XII1 122). Lönnrotin muodostaman Kullervo-runon ensimmäisessä versiossa, Alku-Kalevalassa (1833), Kullervo katkoo syntyessään kapalovyönsä (AK 10: 1−5). Kullervo-lapsi osoittaa näin voimansa ja hänet myydään seppo Ilmariselle. folkloristiikka Säkeet 109−112 / Kullervon uho Kullervo-lapsen uho kostaa "isoni kohlut" pohjautuu aunuslaiseen, D. E. D. Europaeuksen tallenteeseen Kalervon ja Untamon riidasta (II 234: 12−14). Julius Krohnin mukaan Kullervon kostonhalu on perittyä sukukostoa; Kullervo on syntynyt kostajaksi (Krohn 1908: 118−119; myös Perander 1872). kirjallisuus Säkeet 109−112 / Kullervon kostonhalu Verikostoepiikkaa esiintyi pohjoismaisessa varhaiskirjallisuudessa, kuten Eddassa, saagoissa ja kronikoissa (Apo 2013: 31). Verikosto oli myös 1100- ja 1200-luvuilla Islannissa kerrottujen sukutarinoiden ja länsi-Skandinaviassa laulettujen urholaulujen johtomotiivi. Ne myös kertoivat sankarin elämäkerran lapsuudesta lähtien ja usein myös kahdesta sukupolvesta. (Kupiainen 1999: 113; Kuusi 1963: 325−326.) Kirjallisen kostotragedian historia ulottuu puolestaan aina antiikkiin asti ja siinä kostettiin usein esimerkiksi läheisten kuolema. Kostotragedia oli 1800-luvun alkupuolella taas noussut kirjallisuudessa suosioon. (Kerrigan 1996.) Myös Shakespearen Hamlet on kostotragedia. E. N. Setälä (1910) onkin kirjoittanut Hamletin pohjatekstinä pidetyn, historioitsija Saxo Grammaticuksen Amlethin (Tanskan historia, 1200-luku), Hamletin ja Kullervon tarinan yhteyksistä. Kaikissa kolmessa tarinassa surmatun veljen poika pyrkii kostamaan isänsä kuoleman (Nummi 2013: 81). folkloristiikka Säkeet 113−192 / Surmayritykset Untamon erilaisista surmayrityksistä kerrotaan vaihtelevasti useassa runossa, mutta Kalevalaan Lönnrot niputti runojen surmayritykset (hukuttaminen, polttaminen, hirttäminen) yhteen. Runotallenteissa poikaa yritetään surmata hukuttamalla (IV1 638; V1 291, V1 296, V1 299, V1 308, V1 310; XIII1 458, XIII1 459, XIII1 472), polttamalla (IV1 66, IV1 250, IV1 340, IV1 638; V1 291, V1 296, V1 299, V1 308, V1 310, V1 326; VII1 889; XIII1 458, XIII1 459, XIII1 460, XIII1 472), hirttämällä (IV1 250; V1 310), ja runot saattavat jatkua sillä, että poika lähetetään paimeneen (IV1 250, IV1 638; V1 292, V1 296, V1 308, V1 310, V1 326), sotaan (XIII1 472) tai myydään Venäjälle (XII1 124, XII1 125). Ks. myös IV1 394, jossa poika viedään Viron vesille. Vienalaisissa Kalevanpoika kosto -runoissa keskitytään lapsen surmayritysten sijaan Kalevanpojan töihin ja tämän kostoon. Runon taustalla on sankarin lapsuudesta kertova tarina, jolla on läheiset yhteydet pyhimyslegendojen Jeesus-lapseen, jota vainoajat yrittävät surmata. Karjalassa on kerrottu sekä Jeesus-lapsesta että kuolemattomasta lapsesta, joka viimein annetaan sepän akalle paimeneksi. (Järvinen 1993: 71; Kuusi 1980: 228−229.) kirjallisuus Säkeet 113-120 / Lapsensurma Kullervon esittäminen sedän vainoamana pikkupoikana on nähty viittaavan marttyyrilegendojen sankareihin (Krohn 1928: 23; Kuusi 1980: 229; Apo 2013: 33). Lapsenmurha oli myös kirjallisten kostotragedioiden motiivi (Tieteen termipankki: kostotragedia; Kerrigan 1996), vaikkakin useimmiten äiti tappaa kostotragedioissa lapsensa. Kullervo myös tappaa itse myöhemmin hänen hoitoonsa annetun lapsen (säkeet 223−228). kirjallisuus Säkeet 117-198 / Lapsenmurhan yritys Lapsenmurha on kirjallisten kostotragedioiden motiivi, eli kyseisen lajityypin teoksissa esiintyvä piirre. Kostotragedioissa suosittiin shokeeraavia ja järkyttäviä tapahtumia. (Tieteen termipankki: kostotragedia; Kerrigan 1996.) Kullervo myös tappaa itse myöhemmin hänen hoitoonsa annetun lapsen (säkeet 223−228). Antiikin mytologiassa ja muissa tragedioissa lähisukulaiset tappoivat tai pyrkivät tappamaan jälkikasvuaan, jos pelkäsivät näiden uhkaavan henkeään. Hesiodoksen Jumalten synnyssä Titaani Kronos hukutti lapsensa, Perseuksen isoisä pyrkii puolestaan tappamaan lapsenlapsensa ja Oidipuksen isä poikansa. kirjallisuus Säkeet 159−170 / Kullervo kohentaa tulta E. N. Setälä on ottanut esiin, että Shakespearen Hamletin pohjatekstinä pidetyssä, historioitsija Saxo Grammaticuksen Amlethissa (Tanskan historia, 1200-luku) ja Kullervon tarinassa esiintyy kohtaus, jossa sankari istuu tulen luona ja kohentelee kekäleitä. Molempien tarinoiden henkilöt haluavat kostaa sedälleen isänsä kuoleman. Amlethissa sankari istuu lieden vieressä, hämmentelee käsillään tuhkaa, tekee puukoukkuja ja karaisee niitä tulessa. Kysyttäessä hänen toimiensa syitä Amleth sanoo tekevänsä aseita kostaakseen isänsä surman. Rovioon viskattu Kullervo puolestaan kohentelee tulta hiilikoukku kädessä. Suullisen perinteen runoissa Kullervo ilmoittaa häntä katsomaan tulleille orjille kostavansa isänsä surman. (Setälä 1910: 147, 153) Kalevalassa tätä keskustelua ei esiinny, mutta siitä huolimatta kyseisessä kohdassa voi nähdä tekstienvälisiä yhteyksiä Saxo Grammaticuksen Amlethiin. folkloristiikka Säkeet 193−212 / Kullervo orjaksi Untamon taloon Untamo väsyy Kullervon kanssa ja joutuu toteamaan Kullervon voimien antavan tälle hyvät mahdollisuudet toimia orjana. Lönnrot kommentoi jo aiemmin Kullervon orjan kohtaloa myönteisesti, sillä tästä "vielä satoja ja tuhansia rahoja maksettaisiin" (Lna 121). Säekokonaisuus on Lönnrotin laatima lisä Kullervon tarinassa (ks. Kaukonen 1956: 266). folkloristiikka Säkeet 213−228 / Lapsenkaitsenta Lapsenkaitsenta on työ, jota myös kansanrunojen Kalevanpoika-orja laitetaan tavallisesti ensimmäisenä tekemään (I2 925, I2 935, I2 936, I2 937; VII1 887; XII1 120, XII1 121, XII1 122; XV 74). Kullervo osoittaa tuhoisia voimia tappaessa raa'asti lapsen ja polttaessa tämän kehdon. kirjallisuus Säkeet 213−358 / Kullervo epäonnistuu kaikissa hänellä teetetyissä töissä E. N. Setälä (1910) on kirjoittanut Shakespearen Hamletin pohjatekstinä pidetyn, historioitsija Saxo Grammaticuksen Amlethin (Tanskan historia, 1200-luku), Hamletin ja Kullervon tarinan yhteyksistä. Kaikissa kolmessa tarinassa surmatun veljen poika janoaa kostoa, eikä sovellu tavallisen arkielämän töihin (Nummi 2013: 81). Ks. myös runo 35, säkeet 1–64. kirjallisuus Säkeet 223−228 / Lapsen pahoinpitely ja tappo Lapsenmurha on kirjallisten kostotragedioiden motiivi. Kostotragedioissa esiintyi muutenkin paljon väkivaltaa (Tieteen termipankki: kostotragedia; Kerrigan 1996). Kullervo katkomassa lapsen kättä ja kaivamassa silmää päästä edustaa varsin väkivaltaista kuvastoa. folkloristiikka Säkeet 229−300 / Kaskenkaato Kullervon lukuisat työtehtävät seuraavat kansanrunojen vastaavia töitä. Kullervo laitetaan kaskea kaatamaan – työ, joka esiintyy useissa vienalaisissa Kalevanpojan kosto -runoissa (I2 912, I2 914, I2 925, I2 927, I2 935, I2 937, I2 939, I2 940; myös I2 915; ks. II 236). Eteläisen alueen Untamon ja Kalervon veljesriidassa kertovissa runoissa keskitytään yleensä veljesten väliseen riitaan ja siitä selvinneen pojan surmaamiseen (mm. IV1 638, IV1 639; V1 291, V1 296, V1 299, V1 308, V1 310, V1 326; XIII1 458, XIII1 459, XIII1 460, XIII1 478; ks. myös VII1 889). Kiinnostavaa on kuitenkin Lönnrotin tallentama versio Etelä-Karjalasta, jossa tarina alkaa Kullervon ollessa paimenessa sepän emännän karjan kanssa. Tämän jälkeen Kullervo määrätään kasken ajoon. (XIII1 483.) folkloristiikka Säkeet 301−354 / Muut työtehtävät Kullervon muita työtehtäviä ovat aidan rakentaminen ja riihen puinti. Kaikista tehtävistä Kullervo suoriutuu huonosti, liikaa voimaa käyttäen. Vienalaisissa runoissa Kalevanpojan työt lapsenkaitsennan, kaskeamisen ja paimenen työn lisäksi ovat nuotan soutaminen ja/tai tarpominen (I2 925, I2 936, I2 937, I2 940; ks. myös XII1 124, XII1 125). Väinö Kaukosen mukaan Lönnrot otti idean riihen puinnista aunukselaisesta runosta (II 234: 18−21) ja aidan rakentamisen varhaisesta Christfried Gananderin tallentamasta ja Zacharias Topeliuksen Vanhoissa Runoissa (1822) julkaisemasta Kalevanpojan tallenteesta (XII1 122: 20− 29) (Kaukonen 1956: 268; ks. myös XII1 120). Gananderin versioissa Kalevanpoika rakentaa yliluonnollisen käärmeaidan ja näin myös Lönnrot esitti aidan teon vielä Vanhan Kalevalan Kullervo-runossa (VK 19: 59−74). folkloristiikka Säkeet 355−374 / Kullervo myydään Ilmariselle Kaukosen mukaan Lönnrot on seurannut omaa muistiinpanoaan Uhtualta (I2 936) sekä C. Gananderin tallennetta (XII1 122) (Kaukonen 1956: 268). Kalevanpojan myyminen sisältyy myös seuraaviin Kalevanpoika-tallenteisiin (I2 927, I2 935, I2 937, I2 941; XII1 124, XII1 125).

Käsikirjoituksessa: 111:2. lyömät. Käsikirjoituksessa: 112: 3. s. o. veret. Lönnrot selittää sanan käsikirjoituksessa myöhemmin: 280: 1, 2. solkikoivu; suora, sileä koivu. Käsikirjoituksessa: niin|kohotti Käsikirjoituksessa: haukka Käsikirjoituksessa: Yh’en Käsikirjoituksessa: ja|vihastui Käsikirjoituksessa: voitah Käsikirjoituksessa: Jopa|tuosta Käsikirjoituksessa: Kah’en Käsikirjoituksessa: kauraa kauran Käsikirjoituksessa sanan "tuvan" kohdalla: turvan Käsikirjoituksessa: uh’ittelevi Käsikirjoituksessa: Surmatah Käsikirjoituksessa: Lyöäh Käsikirjoituksessa: lyöäh Käsikirjoituksessa: Kokon Käsikirjoituksessa: kollah’ella Käsikirjoituksessa sanan "polttoa" kohdalla: poltta’oah Käsikirjoituksessa: miekka|vyölle Käsikirjoituksessa: piikki|vyölle Käsikirjoituksessa: ol’alle Käsikirjoituksessa: oma’oa Käsikirjoituksessa: kaunis|minjä Säkeet 57−58 on kirjoitettu käsikirjoituksen marginaaliin. Käsikirjoituksessa lisäksi: Mikä. Onko tuo umo umakka / Waiompi savu sakea. Käsikirjoituksessa: Tullah Säkeet 65−81 on kirjoitettu käsikirjoitukseen liitetylle paperille. Aikaisemmat säkeet on yliviivattu käsikirjoituksesta. Niiden kohdalla marginaalissa: "Se det vidfogade pappret!" Käsikirjoituksessa: pyyhkijiäksi Käsikirjoituksessa: lakaisejiaksi Käsikirjoituksessa: aika’oa Käsikirjoituksessa: poika|pieni Käsikirjoituksessa: Kun|tuo Käsikirjoituksessa: kelpa’oavan Käsikirjoituksessa: Oike’in Käsikirjoituksessa: arvaellah Käsikirjoituksessa: Kunpa saisin Käsikirjoituksessa: kuullah Käsikirjoituksessa: puolikkohon Käsikirjoituksessa: Kah’en Käsikirjoituksessa: mitta’oavi Käsikirjoituksessa: Melke’in on meressä Käsikirjoituksessa: oike’in Käsikirjoituksessa: mitatah Käsikirjoituksessa: kerätäh Käsikirjoituksessa: sata-havuja Käsikirjoituksessa: Yh’en Käsikirjoituksessa: sata-havuja Käsikirjoituksessa: tuosta Käsikirjoituksessa: ä’itteleikse Käsikirjoituksessa: käyäh Käsikirjoituksessa: takaisin Käsikirjoituksessa: kaonnut Käsikirjoituksessa sanan "puutu" kohdalla: puutuh Käsikirjoituksessa: väsyäh Käsikirjoituksessa: Kasvatellah Käsikirjoituksessa: Kun|elänet Käsikirjoituksessa: ollah Käsikirjoituksessa: toimitellah Käsikirjoituksessa: jäl’estä Käsikirjoituksessa: Kun|oli Käsikirjoituksessa: vaaksan|verran Käsikirjoituksessa: Katsoh|lasta Käsikirjoituksessa: Syötäh Käsikirjoituksessa: syöitseki syöh itsehki Käsikirjoituksessa: Pese|pienet Käsikirjoituksessa: kolmamnnella Käsikirjoituksessa: tau’illa Käsikirjoituksessa: virran Käsikirjoituksessa: vieäh Käsikirjoituksessa: En|tieäh Käsikirjoituksessa: kaa’hantahan Käsikirjoituksessa: kaa’hantahan Käsikirjoituksessa: Kallervon|poika Käsikirjoituksessa: sanoiksi|virkki Käsikirjoituksessa: katsoah Käsikirjoituksessa: Taos|mulle Käsikirjoituksessa: Taoh|kirves Käsikirjoituksessa: miestä|myöten Käsikirjoituksessa: Läh’en Käsikirjoituksessa: kaa’hantahan Käsikirjoituksessa: Solkikoivun Käsikirjoituksessa sanojen "kirves miestä" kohdalla: kirves|miestä Käsikirjoituksessa: Kallervon Käsikirjoituksessa: Hijoi Käsikirjoituksessa: hijovi Käsikirjoituksessa: tkasken Käsikirjoituksessa: korpi-maalle Käsikirjoituksessa: kah’eksan Käsikirjoituksessa: kannon|päähän Käsikirjoituksessa: huhutah Käsikirjoituksessa: viernrevi Käsikirjoituksessa: vesa|venykö Käsikirjoituksessa: kor’etko Käsikirjoituksessa sanan "ilmoisna" kohdalla: ilmoissna Käsikirjoituksessa: maa|orahan Sanaa muokattu käsikirjoituksessa useita kertoja ja päädytty muotoon "tereä". Käsikirjoituksessa: Ajama’oa Käsikirjoituksessa sanan "kaselle" kohdalla: kas’elle Käsikirjoituksessa sanan "tunnu" kohdalla: tunnuh Käsikirjoituksessa: tieäh Käsikirjoituksessa: aita’oa Käsikirjoituksessa: Koh’astansa Käsikirjoituksessa: Kah’en Käsikirjoituksessa: Tullah Käsikirjoituksessa: Aita’oa Käsikirjoituksessa: sortama’oa Käsikirjoituksessa: pantu|maa-emästä Käsikirjoituksessa: virkkoi,|noin|nimesi Käsikirjoituksessa: tieäh Käsikirjoituksessa: Puinta’oa Käsikirjoituksessa: kolkinta’oa Käsikirjoituksessa: ä’itteleikse Käsikirjoituksessa: työntäneksinki Käsikirjoituksessa: Kalervon|poian